perjantai 21. marraskuuta 2014

Koulun kahvila

Koulun oppilaskunta perusti hiljattain kouluun kahvilan, joka on toiminnassa keskiviikkona välituntisin. Sieltä voi ostaa juomia, kuten kahvia, kaakaota ja teetä. Oppilaiden mielipiteet kahvilasta vaihtelevat laidasta laitaan.

Haastattelimme välitunnilla eri luokka-asteiden oppilaita koulun kahvilasta.

Oletko ostanut jotain koulun kahvilasta? Mitä? Mitä mieltä olet koulun kahvilasta ja mitä muuttaisit?

- Kaakaota. Koulun kahvila on ihan kiva.

- En ole, liian kallista

- Kahvia. Oli hyvää. Olisi kiva, jos kahvilasta voisi ostaa ruokaa

- Teetä. Oli hyvää. Olisi hyvä, jos saisi lusikan mukaan, ja jos myyjät aina kysyisivät, haluaako esim. sokeria tai maitoa juomaan.

- Kahvia. Maistui tiskivedeltä. Paremmat kahvinkeittäjät. Kahvila voisi olla useammin auki.


Haastatteluissa huomasimme, ettei kovinkaan moni ole kiinnostunut ostamaan kahvilasta, ja myös hinta- laatu -suhteesta on valiteltu. Kahvila on ideana hyvä, mutta parannettavaa löytyy.

Teksti :Sara, Iida, Suvi.P, Suvi.R, Lola ja Ebba 9D

torstai 6. marraskuuta 2014

Mikä Sinusta tulee isona?

Meiltä kysyttiin pienenä, mitä me haluamme olla isona. Osa meistä vastasi poliisi, osa vastasi palomies ja osa vastasi opettaja. Itse vastasin eläinlääkäri. Vuosi vuodelta kun vanhenemme, käsitys siitä, mitä me haluamme olla, tuntuu haihtuvan. Emme enää tiedä mitä me vastaisimme, kun meiltä kysytään mihin haemme ysin jälkeen. Se on vähän kuin vaatteiden valitseminen aamulla, yhtenä aamuna me tiedämme heti mitkä vaatteet tänään puemme päällemme ja heti toisena aamuna olemme ihan hukassa asian kanssa.

Minun mielipiteeni siitä, että lapsena tiesimme paremmin mikä meistä tulee, on se, että silloin mikään ei rajoittanut mielikuvitustamme. Näimme jokaisen mahdollisuuden, mikä meillä oli ja emme epäröineet yrittää korkealle. Minusta tuntuu, että monet meistä nuorista eivät enää näe niitä avonaisia ovia mitä meillä on. Aina ei tarvitse hakea siihen lähimpään lukioon, tai siihen ammattikouluun, missä on alhaisimmat keskiarvorajat. Miksi ei voisi yrittää tavoitella jotakin suurempaa? Miksi kaikki pitää tehdä sillä helpoimmalla tavalla? Nämä kaksi kysymystä pyöri päässäni, ennen kuin päätin lähteä Lappeenrantaan opiskelemaan.

Ennen TETtiä tiesin vain sen, että muutan Lappeenrantaan, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä minusta tulisi. Olin TETissä Kukinpolun päiväkodissa ja siellä minulle selkeni, että tälle alalle minä haluan. Haen Saimaan ammattiopisto Sampoon lähihoitajaksi, jonka jälkeen jatko kouluttaudun lastentarhaopettajaksi. Käyn tutustumassa koululla perjantaina 31.10 ja vietän siellä koko päivän ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Minua jännittää ihan hirveästi, koska en siis ole koskaan kyseisessä koulussa käynyt, enkä sieltä tunne ketään. Uskon silti, että se menee hyvin, koska minulla on niin monta ihmistä tukenani.

Kouluihin haetaan yhteishaulla. Yhteishaku on helmi-maaliskuun vaihteessa ja pitää hakea viiteen eri kouluun mihin haluaa. Lukiossa katsotaan kylmästi lukuaineiden keskiarvon perusteella kuka kouluun pääsee ja kuka ei. Ammattikoulussa sen sijaan katsotaan pisteiden perusteella kuka on sisällä. Pisteitä saat mahdollisista pääsykokeista, kaikkien aineiden keskiarvosta, siitä haetko suoraan peruskoulusta ja sukupuolesta jos hakeudut linjalle jossa alle 30 % on oman sukupuolesi edustajia. Pääsykokeet ovat yleensä keväällä pari viikkoa ennen kuin koulut loppuvat.

Jos oikeasti kunnolla miettii, meillä on ihan kamalan paljon mahdollisuuksia. Meidän ei tarvitse luovuttaa unelmiemme suhteen heti, kun matikannumero putoaa seiskaan, vaan sitä suuremmalla syyllä meidän pitää pötkiä eteenpäin ja uskoa itseemme. Ehkä joku aamu ymmärrämme, ettei ole niin kamalaa ja noloa pukea kahta päivää peräkkäin samoja vaatteita, jos me vain viihdymme niissä.

Teksti ja kuva: Mira 9C