Vårdikter

                                      

Solen skiner och barnena leker.

 Fåglarna kvittrar så glatt, och pojken äter glass

 Vinden den susar och vattnet det brusar.

oooo min kära sommar! Välkommen!

Text: Nicolas 8A

När du går och simma,

kan du känna en penna.

När solen skiner,

kan du se Markus köra bilen.

Fåglarna sjunger i träden,

 och jag är i parken och äter bröden.

Det är bra att ha inga kläder,

när det är varmt väder.

Allt rimmar pä något vis,

men jag tror att vi inte får Runebergs pris.

Hurraa till Sommaren !!

Text: Riku , Max  och markus 8A

Mikä ilmapiiri?

Mielestäni ensimmäinen askel oppimiseen on hyvä ilmapiiri. Ilmapiiri, jonka myötä luokassa kaikilla on hyvä olla ja kaikki tuntevat olevansa osa ryhmää. Hyvään ilmapiiriin saattaa vaikuttaa esimerkiksi yhteiset tavoitteet, kuten pääseminen lukioon tai ammattikouluun, tai yhteiset kiinnostuksen kohteet.

Hyvän ilmapiirin pitää toteutua myös koko koulun kohdalla. Se on mahdotonta, vai onko? Ainakin siihen kannattaa pyrkiä. Muuttamalla omia asenteitaan pikku hiljaa, askel askeleelta, olemme lähempänä koko koulua koskettavaa hyvää ilmapiiriä.

Käyttäytyminen saattaa antaa jonkinlaiset valmiudet hyvään ilmapiiriin, mutta ei ole itsestään selvää, että hyvin käyttäytyvä edesauttaa hyvää ilmapiiriä. Nimenomaan asenne on se, mikä vaikuttaa. Joku saattaa ajatella pahasti, mutta käyttäytyä hyvin, tai toisinpäin. Joku saattaa oikeasti käyttäytyä hyvin ja suhtautua ihmisiinkin vähintään neutraalisti. Jollain voi kulkea huono käytös ja ristiriitainen suhtautuminen ihmisiin ”anti-söpösti” käsi kädessä.

En halua ryhtyä ”näinä vaikeina aikoina meidän kaikkien on pidettävä yhtä” – tyyliseen julistukseen. Tosiasia on kuitenkin se, että meidän on jollain tavalla pidettävä välimme neutraalina, eikä ryhtyä jatkuvaan sättimiseen ja ”välien selvittelyyn” puolin ja toisin.

Myös opettajan täytyy viestittää hyvästä ilmapiiristä. Hyvä opettaja osaa olla kannustava ja ottaa koko luokan huomioon. Esimerkiksi sanomiset, jotka pistävät nuoren opettajaa huonompaan asemaan, eivät edesauta hyvää ilmapiiriä.

Hyvä ilmapiiri ei synny myöskään väkisin tekemällä. Joskus oikeanlaisen ilmapiirin löytämiseen saattaa mennä viikko, joskus monta vuotta. Mitä pidempään ryhmä on koossa, sitä enemmän ryhmää alkaa arvostaa ja yhteenkuuluvuuden tunne syventyy.

Jos ryhmänä on siis koululuokka, on oppiminenkin varmasti helpompaa hyvän ilmapiirin myötä. Sellaisen omaavassa luokassa kaikilla on kivaa ja erilaiset näkemykset pääsevät hyvin esille. Tärkeintä on muistaa, että lähtökohtana on oma asenne.

Teksi ja kuva: Niilo  9c

Koulunkäynti on valintojen tekoa

Koulu on paikka, jonne tulemme joka aamu uusia asioita oppimaan. Koulu on paikka, jossa voimme harjoitella erilaisia sosiaalisia tilanteita. Koulu on paikka, jossa voimme tavata ystäviämme ja samalla kehittyä. Koulu on paikka, jossa meistä tulee koulutettuja ja viisaita nuoria valmiina kohtaamaan edessä oleva elämämme. Näin minä ainakin olen käsittänyt sen, miksi koulunkäynti on jokaisen suomalaisnuoren etuoikeus sekä velvollisuus.

Useina päivinä luokka on vain puolillaan oppilaita, ruokalan jonot lyhyet eikä välitunneillakaan törmää moneen tuttuun. Kaikkialta kuulee, kuinka kamalaa koulussa on ja mietitään, miksi sitä on pakko käydä. Tarkemmin ajateltuna se ei kumminkaan ole niin kamalaa, mitä moni antaa ymmärtää.

En voi itsekään väittää rakastavani koulunkäyntiä. Jokaisena aamuna, jolloin herätyskelloni soi puoli seitsemältä, tekisi mieli painaa torkkua ja jatkaa vain unia siihen asti, että herään omia aikojani auringon valoon. Kun tunnilla väsyttää, painaisin mieluusti posken pulpettiani vasten ja antaisin silmieni painua kiinni.  Jos tunnilla on kova meteli, tekisi mieleni lähteä ulos luokasta ja koko koulusta, mennä vain kotiin. En silti koskaan tee edellä mainittuja asioita vaikka kuinka mieli tekisi, sillä itse koen koulunkäynnin juurikin mahdollisuutena oppia uutta sekä täydentää vanhoja tiedonjyviä, tavata ystäviäni ja oppia uutta itsestäni. En tahdo pilata tätä mahdollisuutta itseltäni omilla valinnoillani, joten aamuisin pohtiessani, jäänkö vielä hetkeksi nukkumaan, muistutan itseäni siitä, kuinka tärkeää koulunkäynti on ja kuin taikaiskusta huomaankin jo olevani matkalla kouluun.

Uskon, että monia opettajia häiritsee ja jopa saattaa suututtaa oppilaiden valitukset liittyen koulunkäyntiin, jotka usein ovat aivan turhia. Opettajat tekevät koulussa työtään, eli sivistävät ja neuvovat oppilaita, ja siitä heille maksetaan. Kyllä itseänikin sapettaisi, jos kuulisin joka päivä valituksia siitä, kuinka tämä ja tuo sekä hieman vielä se on huonosti ja aivan väärin. Opettajat tekevät erittäin tärkeää työtä, sillä ilman heitä meillä oppilailla ei olisi kunnon mahdollisuutta opiskella, ja minä tahdonkin käyttää tämän mahdollisuuden hyväksi.

Me kaikki olemme koulussa oppimassa ja samalla teemme työtämme. Nuoret opiskelevat, opettajat opettavat. On hienoa, että Suomessa on näinkin hieno ja toimiva koulutusjärjestelmä moniin muihin maihin verrattuna. Koulutusjärjestelmämme ansiosta voimme sivistyä ja saada paljon uusia näkökulmia elämäämme, ja mielestäni on erittäin typerää jättää se mahdollisuus käyttämättä. Siksi toivonkin, että joka aamu, kun mietit jäätkö vielä peiton alle lämpimään nukkumaan vai lähdetkö kouluun oppimaan, valitse jälkimmäinen. Koulussa voit oppia paljon kullanarvoisia asioita, jotka jäisivät oppimatta kotona sängyssä maatessa.

Teksi ja kuvat: Jenna 9c

Vi kokar och bakar

Kasiluokan ruotsinkielisenä valinnaisköksänryhmänä olemme vuodessa toteuttaneet sen verran monta reseptiä, ettei millään voi muistaa kaikkea, mutta yritämme silti pelkistää kuluneen vuoden tunnit tähän blogiin. Ryhmämme on siitä erikoinen, että kaikki saamamme ohjeet, reseptit yms. ovat ruotsiksi. Tämä ei yleensä kuitenkaan tuota minkäänlaisia ongelmia, sillä ruotsinkieliseen kotitalous sanastoon tutustuimme jo viime vuonna. Muutoin ryhmämme ei ole poikkeuksellinen ja teemme samaa ruokaa kuin muutkin tavallisessa valinnaisköksässä.

Tunnilla kuuntelemme yleensä ensiksi ohjeet ja saamme sitten reseptin.

Teemme melkein aina sekä pääruoan, että jälkiruoan ja kun olemme ryhmässä päättäneet kuka tekee mitäkin, voimme aloittaa itse kokkauksen, joka usein meneekin aika nopeasti. Kun olemme saaneet ruuan valmiiksi siirrymme syömään ja lopuksi siivoamme yhdessä.

Pidän siitä kuinka meillä on vähän varaa soveltaakin. Jos joku ryhmässä ei pidä paprikasta voimme ihan hyvin jättää sen pois. Totta kai välillä on jotain ruokalajeja joista ei pidä, mutta yleensä edes jompikumpi vaihtoehto on mieleinen (pää- tai jälkiruoka). 

Opettajamme Leenan kanssa saamme myös vaikuttaa siihen, mitä ruokia tulemme valmistamaan, joka on mielestäni tosi hyvä. Haastavin ruokamme on varmaan ollut tähän mennessä ollut munkit, joissa piti koko ajan vahtia öljyä siltä varalta, ettei se syttyisi palamaan tai kaatuisi. Tämäkin tunti sujui silti ongelmitta. Laitan mukaan vielä reseptin tämänpäiväisistä ruoista (tosin suomennettuna), jotka oli pitaleivät, täytteenä broileria, tsatsikia ja kreikkalaista salaattia. Kovinkaan moni ei pitänyt oliiveista, joten niitä jäi yli.

Pitaleivät

3 dl vettä

50g hiivaa

2tl sokeria

1½ tl suolaa

3dl vehnäjauhoa

3dl hiivaleipäjauhoa

4rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöisessä vedessä ja lisää sokeri suola ja jauhot niin että taikinasta tulee pehmeä ja kiinteä. Lisää öljy taikinaan.

Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinan alla. Kauli taikinaa.

Tee taikinasta kahdeksan palloa ja kauli ne paksuiksi sämpylöiksi joiden halkaisija on noin 15cm. Laita ne pellille jossa on leivinpaperi alla.

Paista uunissa noin 10 min 250 asteessa.

Teksti: Niki, Julia och Nana, 8A. 

Kuvat: Leena

Opettajat vs. Oppilaat

Koulussamme järjestettiin vappuaattona 30.4.2014 oppilaiden ja opettajien välinen matsi. Tämän vuoden lajiksi valittiin koripallo, yllätyksenä opettaja Marjo Tuomiselle. Hän on viimeistä vuotta Kilterissä ja innokas koripallofani.

Myös tänä vuonna peli järjestettiin Myyrmäen Urheilutalolla. Katsomaan menivät kaikki Kilterin oppilaat ja opettajat kannustaen omaa puoltaan. Joukkueet olivat erittäin tasaväkiset ja jännittävän pelin lopputulokseksi tulikin tasapeli 36 - 36!

Teksti: Anniina 9G

Otteluraportti

Peli pidettiin uimahallissa , ennen vappujuhlaa. Se oli yhden ysiluokkalaisen idea. Tuomari oli Marjo Tuominen. Kaikki jotka pelasivat, olivat hyviä. Kaikki katsojat olivat iloisia. Ensimmäinen kori tuli liikuntaopettajalta Aleksilta. Ensimmäinen vartti loppui 14:14. Toinen vartti loppui 24:23, opettajat voittivat. Sitten tuli viimeinen vartti, mikä oli kaikista tärkein. Tilanne oli 36:33. Aikaa oli vain 15 sekuntia ja sitten Kermo heitti kolmosen, mikä oli tosi tärkeä heitto ja peli päättyi 36:36 ( Tasapeli ). Ei tullut yhtään lisäaikaa. Pelin jälkeen kaikki puhuivat tästä pelistä, että oli hyvä peli ja jotain muuta. Opettajista pelasivat- Upi, Sanna ,Mikko, Katja , Aleksi , Ville , Jenni ja Jenni. Oppilaista – Kermo, Alex, Efran, Ali , Abdirahim, Fish , Katja , Yusuf , Benjamin , Abdi . Oli kiva päivä ja kaikki meni hyvin.

Teksti: Kermo Raik 7-9V