perjantai 21. marraskuuta 2014

Koulun kahvila

Koulun oppilaskunta perusti hiljattain kouluun kahvilan, joka on toiminnassa keskiviikkona välituntisin. Sieltä voi ostaa juomia, kuten kahvia, kaakaota ja teetä. Oppilaiden mielipiteet kahvilasta vaihtelevat laidasta laitaan.

Haastattelimme välitunnilla eri luokka-asteiden oppilaita koulun kahvilasta.

Oletko ostanut jotain koulun kahvilasta? Mitä? Mitä mieltä olet koulun kahvilasta ja mitä muuttaisit?

- Kaakaota. Koulun kahvila on ihan kiva.

- En ole, liian kallista

- Kahvia. Oli hyvää. Olisi kiva, jos kahvilasta voisi ostaa ruokaa

- Teetä. Oli hyvää. Olisi hyvä, jos saisi lusikan mukaan, ja jos myyjät aina kysyisivät, haluaako esim. sokeria tai maitoa juomaan.

- Kahvia. Maistui tiskivedeltä. Paremmat kahvinkeittäjät. Kahvila voisi olla useammin auki.


Haastatteluissa huomasimme, ettei kovinkaan moni ole kiinnostunut ostamaan kahvilasta, ja myös hinta- laatu -suhteesta on valiteltu. Kahvila on ideana hyvä, mutta parannettavaa löytyy.

Teksti :Sara, Iida, Suvi.P, Suvi.R, Lola ja Ebba 9D

torstai 6. marraskuuta 2014

Mikä Sinusta tulee isona?

Meiltä kysyttiin pienenä, mitä me haluamme olla isona. Osa meistä vastasi poliisi, osa vastasi palomies ja osa vastasi opettaja. Itse vastasin eläinlääkäri. Vuosi vuodelta kun vanhenemme, käsitys siitä, mitä me haluamme olla, tuntuu haihtuvan. Emme enää tiedä mitä me vastaisimme, kun meiltä kysytään mihin haemme ysin jälkeen. Se on vähän kuin vaatteiden valitseminen aamulla, yhtenä aamuna me tiedämme heti mitkä vaatteet tänään puemme päällemme ja heti toisena aamuna olemme ihan hukassa asian kanssa.

Minun mielipiteeni siitä, että lapsena tiesimme paremmin mikä meistä tulee, on se, että silloin mikään ei rajoittanut mielikuvitustamme. Näimme jokaisen mahdollisuuden, mikä meillä oli ja emme epäröineet yrittää korkealle. Minusta tuntuu, että monet meistä nuorista eivät enää näe niitä avonaisia ovia mitä meillä on. Aina ei tarvitse hakea siihen lähimpään lukioon, tai siihen ammattikouluun, missä on alhaisimmat keskiarvorajat. Miksi ei voisi yrittää tavoitella jotakin suurempaa? Miksi kaikki pitää tehdä sillä helpoimmalla tavalla? Nämä kaksi kysymystä pyöri päässäni, ennen kuin päätin lähteä Lappeenrantaan opiskelemaan.

Ennen TETtiä tiesin vain sen, että muutan Lappeenrantaan, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä minusta tulisi. Olin TETissä Kukinpolun päiväkodissa ja siellä minulle selkeni, että tälle alalle minä haluan. Haen Saimaan ammattiopisto Sampoon lähihoitajaksi, jonka jälkeen jatko kouluttaudun lastentarhaopettajaksi. Käyn tutustumassa koululla perjantaina 31.10 ja vietän siellä koko päivän ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Minua jännittää ihan hirveästi, koska en siis ole koskaan kyseisessä koulussa käynyt, enkä sieltä tunne ketään. Uskon silti, että se menee hyvin, koska minulla on niin monta ihmistä tukenani.

Kouluihin haetaan yhteishaulla. Yhteishaku on helmi-maaliskuun vaihteessa ja pitää hakea viiteen eri kouluun mihin haluaa. Lukiossa katsotaan kylmästi lukuaineiden keskiarvon perusteella kuka kouluun pääsee ja kuka ei. Ammattikoulussa sen sijaan katsotaan pisteiden perusteella kuka on sisällä. Pisteitä saat mahdollisista pääsykokeista, kaikkien aineiden keskiarvosta, siitä haetko suoraan peruskoulusta ja sukupuolesta jos hakeudut linjalle jossa alle 30 % on oman sukupuolesi edustajia. Pääsykokeet ovat yleensä keväällä pari viikkoa ennen kuin koulut loppuvat.

Jos oikeasti kunnolla miettii, meillä on ihan kamalan paljon mahdollisuuksia. Meidän ei tarvitse luovuttaa unelmiemme suhteen heti, kun matikannumero putoaa seiskaan, vaan sitä suuremmalla syyllä meidän pitää pötkiä eteenpäin ja uskoa itseemme. Ehkä joku aamu ymmärrämme, ettei ole niin kamalaa ja noloa pukea kahta päivää peräkkäin samoja vaatteita, jos me vain viihdymme niissä.

Teksti ja kuva: Mira 9C

maanantai 27. lokakuuta 2014

Ruotsin kielikylpyä 20v Vantaalla

Lauantaina 11.10.2014 juhlittiin Uomarinteen koululla kielikylvyn 20-vuotisjuhlapäivää. Myös Kilterin kielikylpyoppilaat ja luokanvalvojat osallistuivat juhlaan. Klo 10 kaikki kilteriläiset kokoontuivat yhteen luokkaan harjoittelemaan iltapäivän rap-esityksiään. Tämän jälkeen oppilaat saivat vapaasti kiertää eri toimintapisteitä, joissa tarjolla oli mm. futista, korista, kylpyankkojen heittoa sekä sumopainia. Ruoaksi oli hampurilaisia.


















Ruokailun jälkeen alkoi juhlatilaisuus, joka sisälsi niin puheita kuin esityksiäkin. Jesse P ja Ville Pusa kävivät koululla esiintymässä. Kielikylpyoppilaat esikoululaisista 9. luokkalaisiin esittivät omat räppinsä. Tässä kilteriläisten räpit:


Jag vill ha en liten hund
Pappa säger att vänta en stund
Men i stället fick jag en mus
Som tyckte inte leva i hus
Musen ville äta lite kött
Och det måste vara lite rött
En dag gick jag till en strand
Musen var i min egen hand

7A (teksti: Emilia, Laura, Sanna, Miia)


Språkbadet är jättekul och kanon
Vi har varit här sedan 2007
Vår klass är fylld av roliga killar
som alla Kilteris flickor gillar
Tjejerna vackra och bråkar ofta
Men inne i hjärtat verkligen softa
Vi är alla liksom bröder och systrar
Och alltid varandra hatar och älskar

8A (teksti: Sonja, Bettina, Henna, Essi)



Vi är 9A-klassen
Vi gillar att äta glassen
Vi rappar här och där
det gör vi idag här

9A (teksti: koko luokka)


7A ja 8A olivat tehneet räppinsä ke 8.10 Jesse P:n rap-työpajassa. Myös Uomarinteen 5C ja 6C kävivät samana päivänä Kilterissä omassa työpajassaan.




Teksti ja kuvat: Jenni C., muokkausapuna Taika 9A


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

TET gallup

Kaavio1

Kaavio 2
Kaavio3: Kaaviot 1-3 kyselyyn vastasi 16 oppilasta




Oppilaiden mietteitä TET jaksosta:

Millaista TET:issä oli?

Mikä oli parasta TET:issä?
































Tekijät: Iines ja Jenni 9A

Matematiikan itsenäisen opiskelun hyvät ja huonot puolet

Osa koulumme matematiikan opettajista on ottanut käyttöön matematiikassa opetusmetodin, jossa oppilas opiskelee itse teorian ja etenee omaa tahtiaan. Opettajan tehtävänä on enemmänkin auttaa oppilaita. Tätä opetusmetodia käytetään myös fysiikan opiskelussa. Kaikki koulumme opettajat ja oppilaat eivät kuitenkaan ole omaksuneet vielä tätä uutta opetusmetodia.
Haastattelimme koulumme muutamaa matematiikan opettajaa ja oppilasta. Kysyimme heidän mielipidettään matematiikan itsenäisestä opiskelusta.

Kuvailisitko tätä opiskelumetodia lyhyesti?
matematiikan opetaja Ville
-Vastuu siirtyy opettajalta oppilaalle. Se auttaa oppilasta haastamaan itseään. Se sopii hyvin oppilaille, jotka ovat hyviä matikassa. (Ville Liukka, matematiikan opettaja)

Miten tämä eroaa normaalista matematiikan opiskelusta?
-Oppilailla on siinä enemmän vastuuta. Opettaja ei opeta teoriaa, vaan oppilaiden täytyy itse opiskella se. (Ville)

Miksi otit käyttöön tämän opiskelumetodin?
-Tästä voi kiittää tai syyttää kollegaani Minnaa. Tämä metodi kehittää enemmän oppilaita. (Ville)

Mitä mieltä olet matematiikan itsenäisestä opiskelusta?
-Se on ihan syvältä. Eli en tykkää, koska opettaja ei opeta asioita. (oppilas 1)
-Se on mukavaa, koska tykkään matikasta. (oppilas 2)
-Se on haastava opetussysteemi joillekin oppilaille, mutta paremmille oppilaille se sopii hyvin. (Urpo ”Upi” Marjanen, matematiikan opettaja)
-Mielestäni se on hyvä asia, koska oppilaat joutuvat ottamaan vastuuta ja se valmistaa heitä ylempiin opintoihin. (Ville)

Mitä hyviä puolia siinä on?
-Ei, ei ole, koska ei ole muuta kuin huonoja puolia. (oppilas 1)
-On mukavampi mennä omaa tahtia, kuin joidenkin huonompien kanssa mennään niin hidasta tahtia. (oppilas 2)
-Se sopii hyville oppilaille, joiden ei tarvitse odottaa hitaampia oppilaita. Tämä opetussysteemi tekee oppilaista itsenäisempiä. Jos on sairas niin voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäi. Esimerkiksi jos on viikon poissa, niin ei tarvitse jatkaa siitä, mihin muut ovat edenneet. (Upi)
-Samat kuin edelliseen. Jokainen saa edetä omaan tahtiinsa. (Ville)

Entä huonoja puolia?
-No siis kaikki. Opettaja ei opeta kunnolla, mutta silti odottaa loistavaa tulosta kokeesta. (oppilas 1)
-Ainoa huono puoli on, että opettaja ei opeta kaikkia yhtä aikaa, eikä tule aina auttamaan, jos tarvitsee apua. (oppilas 2)
-Se on hyvin vaativaa monille oppilaille. Kokeiden järjestäminen on hankalaa, kun kaikki oppilaat etenevät omaan tahtiin. (Upi)
-Jotkut tarvitsevat enemmän opetusta, joten olisi hyvä, että olisi ainakin kaksi ryhmää, jotka voisi jakaa vähän parempiin ja vähän huonompiin.(Ville)

Haastateltujen mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että tämä opetusmetodi sopii paremmin lahjakkaammille oppilaille, kuin opettajajohtoinen opetus. Heikommille oppilaille tämä opetusmetodi voi kuitenkin olla turhan vaativa.

Teksti: Eemi 9E, Luukas 9E ja Väinö 9E

Kuva: Väinö 9E

Miten selvitä tetistä?

Ei siihen sen kummempia tarvitse. Itse en ole "ollaan positiivisia" ajatuksen suurin fani, mutta totuus on se että tarvitset positiivista ajattelua ja yritystä. Loppujen lopuksi tetistä selviämiseen ei tarvita paljoa. Osoittamalla aiheeseen kiinnostusta ja tekemällä ahkerasti ja oma-aloitteisesti enemmäin kuin vaaditaan, taikka oletetaan saat heidän myönteisen huomion.

Jokaista varmasti jännittää tetti, ei oikein tiedä miten käyttäytyä ja mikä on sallittua. Minulle kerrottiin heti alussa että saan tehdä töitä oma-aloitteisesti. Niin tein ja niin kuuluukin tehdä, jos esimerkiksi näet että jollakin työntekijällä jäi jokin kesken tärkeämmän asian takia, ja osaat hoitaa asian loppuun, hoida se. Jos näet taukohuoneessa roskia tai tiskejä, voit hyvin siistiä ne. Vaikka tuntuisi siltä että kukaan ei huomaisi sitä että huolehdit monesta asiasta, älä huoli kyllä he sen huomaavat ja antavat palautteen tetin päätteessä.  

Kukaan tetti paikkasi työntekijä ei suoraan sanotusti jaksa tutustua sinuun, sen takia koska olet siellä vain pari viikkoa. Joten saadaksesi kontaktin heihin, sinun on "tyrkytettävä" seuraasi. Itse menin rohkeasti kyselemään eri työntekijöiltä kaikkia maailman asioita, kauan he ovat työskennelleet siellä, mitä he opiskelivat alaa varten, ja pelkkiä arkisia asioita. Älkääkä pelätkö heittää läppää, antamalla letkeän vaikutelman poistat myös kiusaantunutta varausta ja herätät (toivottavasti) positiivista vaikutelmaa. Itse menin seuraksi ulos kahville kun työntekijät olivat tupakalla ja osallistuin letkeästi keskusteluihin. (En suosittele passiivista tupakointia.) Joka ei heitä haitannut pätkääkään vaan nosti heidän mielenkiintoa kohtaani. Pian sain positiivisen vaikutelman aikaa ja minulta kyseltiin itsestäni ja keskustelut muuttui enemmänkin vitsien lohkaisemiseksi JOKA väliin. 

Jos et ole nopea oppimaan et todenäköisesti pääse uusien asioiden pariin, totta puhuen et pääse kuin hanttihommiin. Sillä heillä on omat työt ja he eivät kerkeä opettaa sinulle kaikkea, varsinkin jos uuden oppiminen on vaikeaa. Itse olen nopea oppimaan, varsinkin jos minulle näytetään käytännössä. Joten pääsin tekemään laidasta laitaan kaikkea kaupan alasta, paitsi kassaa johon ikä ei valitettavasti riitä. Tein tilauksia, olin paistopisteellä, tein tietokoneella taulukoita, tarkistin varastoa, hanttihommia (pullokoneen putsaus, roskien vienti, häkkien niputus ja hyllyjen siistiminen), tarkistin tuotteita, hyllyttäminen... 

Tulemalla ajoissa et vain anna hyvää vaikutelmaa vaan kerrot olevasi täsmällinen. On myös kohteliasta tulla hiukan ajoissa jotta kerkeät vaihtaa työ vaatteet ja olla muutenkin valmis aloittamaan ajallaan. Itse pyrin tulla 10min ajoissa jotta kerkeän vaihtaa työ kamat niskaan ja juoda aamukahvit paikan päällä. 

Asiakaspalvelu alan omaavassa tetpaikassa on myös erittäin hyvä jos osaa käyttäytyä. Eli perus ohje on 1. Hymyillä. 2. Puhua mukavalla ja rauhallisella äänensävyllä (juuri se ärsyttävä mitä lääkärit käyttää.) 3. Älä menetä malttia ja puhu asiallisesti. (En siis suosittele kiroamista.) Itse jouduin palvelemaan vähän enemmän ja vähemmän humaltuneita henkilöitä jotka saattoivat tulla kysymään samaa sokeria kolme kertaa päivässä. Siinä tilanteessa ei enää tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä, mutta hymy huulilla vain näyttämään sen sokerin sijaintia. Monilla asiakkailla on myös tapana rupatella, voit kohteliaasti vastailla samalla kun teet töitäsi, he kyllä (toivottavasti) tajuavat että olet töissä ja kiireinen ja lähtevät tilanteesta itse. Tai voit tehdä miten minä tein eli karkaat asiakkaiden vastaantultua takahuoneeseen. Vaikka asiakkaan sanavarasto olisi alkeellinen ja ei niinkään mukava et voi menettää malttiasi ja alentua samalle tasolle. Sillä sellainen joka kärähtää palveluammatissa ei pärjää kovin kauaa. Oli asiakas kuinka ärsyttävä tahansa et vain voi menettää malttiasi. 

Periaatteessa selviät siis tetistä positiivisella asenteella, ahkeruudella ja nätillä hymyllä. Itse asiassa sillä pärjää hyvin kaikkialla ja kaikessa! ;)






Teksti ja kuva: Lotta 9E

TET Uomiksessa

Olimme TETissä Uomarinteen koulussa. Minä olin nelosluokalla ja Iida kolmosluokalla. Menimme sinne, koska halusimme nähdä vanhan koulumme arjen uudessa valossa.
Ekana päivänä meidät otettiin vastaan iloisesti, koska meistä oli kerrottu etukäteen luokkien oppilaille. Heti alkutunneilla saatiin niput testejä tarkistettaviksi, Iida äidinkielen luetunymmärtämisiä ja mä kertolaskukokeet. Suurin osa ekasta päivästä meni seuraamalla oppituntien kulkua sivusta, vaikka auttamaan päästiin aina silloin tällöin.

Olin kässän tunneilla erityisen paljon, koska oman luokan ope piti tekstiilityötä 6 tuntia viikossa. En siis mennyt muun luokan mukana musan tunneille tai liikkaan, vaan olin auttamassa lapsia farkkupussin ompelemisessa. Iida taas oli avustamassa vuoroin puutyössä sekä kässässä.
Eka viikko meni ohi hujauksessa ilman sen kummempia hankaluuksia, sillä tulimme lasten kanssa hyvin toimeen. Viikon aikana ei tapahtunut mitään erityisesti mainittavan arvoista, paitsi se, että Iida pääsi tuuraamaan vähäksi aikaa opettajaa enkun tunnilla sekä puutyössä.
Mä jouduin hyppiä välillä luokasta toiseen, pitihän mulle tekemistä keksiä silloin kun omat aamut alkoi kasilta ja muu luokka tuli ysiin tai kymppiin. Esim. torstaina mua odotti ranskan tunti ja perjantain kuvistöiden ripustamista seinille.
Sitten koitti se viimeinen päivä. Ei ollut helppo päättää oliko hyvä päästä takaisin Kiltsuun, vai olisiko siellä halunnut olla vielä hetken. Homma oli sen verran mukavaa, että sitä olisi voinut jatkaa.
Siinä koulussa oli mukavaa ja lapset olivat mahtavia. Luokissa pidettiin sopiva työrauha ja oli helpottavaa nähdä lasten leikkivän puolen tunnin välkillä kännykän ruudun tuijottamisen sijaan. Oli myös vaihteeksi uutta asettua apuopettajan asemaan, sillä pääsimme katsomaan oppituntien kulkua eri näkökulmasta.




Teksti: Suvi ja Iida 9D
Kuvat: Iida 9D

Kilterin koulun jalkapalloturnauksen aatelmia jatkopeleistä

30.9.2014 Kilterin koulu osallistui koulujen väliseen jalkapalloturnaukseen, joka pelattiin MUP-stadionilla. Kilterin lisäksi siellä oli myös mukana Peltolan koulu ja Martinlaakson koulu. Siellä sattui kaikenlaista mukavaa ja välillä myös ikäviä asioita, mitkä toisinaan kuuluvat jalkapallo kentälle ja toisinaan taas eivät.
Kilterin koulun edustusjoukkue (Kuva: Mikko A.)


Jatkopelit alkoivat ikävästi, kun yksi Kilterin pelaajista sai pahan iskun rintaan ja loukkaantui, mutta hänelle ei tullut mitään vakavia vammoja. Yhden nimeltämainitsemattoman Kilterin pelaajan mielestä peli oli todella raskas, sillä hän oli käynyt juuri Hesburgerissa syömässä mahtiannoksen. Ensimmäisessä ottelusta joukkueen taitavimpiin pelaajiin lukeutuva pelaaja teki yhden turnauksen hienoimmista maaleista vetämällä hurjan tykin 40 metristä suoraan yläkulmaan. Kilteri ei kuitenkaan päässyt jatkoon vaikka kannustus oli päätä huimaavaa. Pelit olivat todella tiukkoja mutta niistä jäi huono maku suuhun, sillä hävisimme kovan taistelun jälkeen.

Turnaus ei mennyt kovin hyvin tänä vuonna, mutta arvostamme kuitenkin sitä miten opettajat Mikko ja Aleksi järjestivät ja antoivat mahdollisuuden pelata.




Tehnyt: TEAM BENDTNER (Aleksi,Topias,Lauri)

Taideteoksen lanseeraus

Haastattelimme Kilterin entisiä oppilaita heidän tekemästään maalauksesta ravintola Ruukkuun.






Teksti ja video: Marika ja Laura 9C

Mietteitä TET-jaksosta

Ysien TET-jakso on nyt ohi, ja päätimme haastatella opettajia ja opoa siitä, millaista koulussa oli ilman meitä, ja mitä mieltä he ovat TET:istä sellaisen itse jo kokeneena. Näin he vastasivat:

Opettaja: Olli Taskilahti

Olli ja Julle muistelevat omia TET-kokemuksiaan
Millaista koulussa oli ilman 9. luokkalaisia? Astetta enemmän ala-astemeininkiä. Jääräpäisin, mutta vastuuntuntoisin porukka puuttui.
Mitä koulussa on tapahtunut TET-jakson aikana? On tapahtunut paljon. Nuorten elämä on tullut minulle tutummaksi kertaheitolla.
Kaipasitko 9. luokkalaisia? Etäisyys auttaa olemaan kiinnostunut. Kaipasin ysiluokkalaisten elämäänsuuntautuneisuutta.
Miltä tuntuu taas päästä opettamaan ysejä? Odotan paljon.
Mitä mieltä olet työelämään tutustumisesta?  arvostan paljon sitä että saa käytännön kokemusta ja että yritetään selvitä työn arjessa. Toivon että nuoret saa jotain työnohjauksen kaltaista.
Missä olet itse ollut TET:issä ja millaista se oli? Mä olin japanilaisessa ravintolassa. Se oli eksoottista ja nöyryyttävää.



Opettaja: Julian Cartwright

Millaista koulussa oli ilman 9. luokkalaisia? Rauhallisempaa. Kaipasin enemmän juttuseuraa.
Kaipasitko 9. luokkalaisia? kyllä. Työn kannalta ei niin, mutta heidän kanssaan on kiva keskustella ja väitellä asioista.
Miltä tuntuu taas päästä opettamaan ysejä? Aina se on mukavaa päästä opettamaan koulun kingejä.
Mitä mieltä olet työelämään tutustumisesta?  On tärkeää saada työkokemusta ja että nuoret näkisivät millaista työssä on. käytännön kokemus on tärkeää.
Missä olet itse ollut TET:issä ja millaista se oli? Olin huoltoasemalla töissä. Se oli rankkaa mutta hauskaa.



Jenni muistelee omaa TETiä lämmöllä
Opo: Jenni Järvikangas

Mikä on mielestäsi tärkeintä TET:issä? Ois tärkeetä, että se ois onnistunut kokemus työelämästä, ja että se auttaisi mahdollisesti kesätyön haussa, mutta etenkin tukisi ammattivalintaa hyvänä tai "huonona" kokemuksena.
Vierailitko monessa TET-paikassa? Vierailin n. 20 paikassa
Aiheuttaako TET opoille paljon työtä, vai vapaa-aikaa kun 9 luokat ovat muualla? Sekä että, riippuu kuinka hyvin nuorilla menee. Jos kaikki menee hyvin niin voi keskittyä enemmän muihin luokkiin.
Missä olet itse ollut TET:issä, ja vaikuttiko se ammatinvalintaasi? TET oli kasilla ja ysillä. Eka TET oli viikko alakoululla, ja se vahvisti sitä että hain aluksi opiskelemaan luokanopettajaksi. Toka TET vanhainkodissa poiki kesätyönä viiden vuoden päästä.
Minkälaisia muistoja ja kokemuksia sinulla on omasta TET:istäsi? Tosi positiivisia. Tykkäsin tosi paljon.



Halusimme myös selvittää mitä mieltä nuoremmat oppilaat ovat TET:istä, kun se on heillä vasta edessä, joten haastattelimme 7A:n tyttöjä Pinjaa, Milliä ja Ronjaa:

Millaista koulussa oli ilman ysejä?
Pinja:  Rauhallisempaa
Milli: Paljon hiljasempaa ja tyhjää
Ronja: hauskaa koska pääsi nopeesti syömään

Mitä mieltä olet TET:istä?
Pinja: se on hyvä että saa oppia millaista on työelämässä
Milli: kivaa että pääsee tutustumaan työelämään
Ronja: on se nyt ainaki kivempaa ku koulu

Mihin haluaisit itse päästä TET:iin?
Pinja: varmaan johonkin vaatekauppaan
Milli: johonkin toimistoon
Ronja: Paris Hiltonin koiranhoitajaksi


Milli, Pinja ja Ronja 7A



Teksti: Iines ja Jenni 9A

Kuvat: Iines 9A

Kiltsun FIFA 15-turnaus

FIFA-turnauskaavio
FIFA on EA Sportsin kehittämä ja julkaisema jalkapallovideopelisarja. Kilterin koulussa on vuotuinen perinne järjestää uusimman FIFAn pohjalta pelattava turnaus. Koulun pojat ja miksei tytötkin kokoontuvat pieneen komeroon pelaamaan suurta turnausta. Turnaukseen ilmoittautui tänä vuonna lähes 80 poikaa ja tyttöä. Turnauksen järjestäjällä Asikaisen Mikolla on erittäin rankka duuni valmistella otteluohjelmat. Myös kevät puolella Kilterin playstation 3:lla pelataan NHL turnaus jonka Asikainen järjestää. Kummastakin turnauksesta voi voittaa jotain, useimmiten ne ovat olleet leffalippuja tai joku peli. Haastattelimme enkun opettajaa Mikko Asikaista.


FIFA 15






Kysymyksiä Mikolle:
Peliluola

Millä perusteella kouluumme on hankittu PlayStation?
Pelitaito projektin pohjalta, joka toimii sponsorina myös koulun playstationille. Hankinnan tarkoituksena oli tuoda pelaaminen opetukseen mukaan. Sponsorina toimii Pelitaito, Myyrmäen pelikauppa ja OhMyGame.
Energiajuomat kielletty
Millä rahalla tämä on ostettu?
Playstation ostettiin koulumme rahoilla ja pelit on saatu sponsoreilta.
Kuinka paljon Pleikkaan on käytetty rahaa?
Siihen käytetään vuodessa noin. 500€
Mistä tuli idea järjestää FIFA-turnaukset?
Piti saada joku peli jossa on kaksi pelaajaa ja kohtuullisen nopeat ottelut..


Sohva


Teksti ja kuvat: Nico x2, Santeri, Roni 9Eliitti

Päivä TETissä Helsingin Yliopiston Biotieteiden laitoksella

Ekana TET päiväni Helsingin Yliopiston Biotieteiden laitoksella alkoi perinnöllisyystieteiden osastolla. Jo tän kyseisen päivän aikana tein ja opin paljon uutta. Mä opin esimerkiksi erottamaan banaanikärpäsistä koiraat ja naaraat, laboratoriotöitä, väline huollon tärkeyden ja joitakin sen käytänteistä, geeniammunnasta sekä paljon itse yliopistosta. Mä olin ihan innoissani kuullessani pääseväni heti ensimmäisenä päivänä perinnöllisyystieteiden osastolle, sillä just geenimuuntelu ja siihen liittyvät mahdollisuudet sekä vaarat kiinnostavat mua aivan erityisesti.


Mun eka päivä alkoi siis perinnöllisyystieteiden osastolla. Siellä mua opasti tosi mukava tutkija, jonka kanssa me tutustuttiin ihan ekaks banaanikärpäsiin. Banaanikärpäsiä tutkittiin ihan erillisessä huoneessa. Siellä huoneessa hais aika oudolta ja hyllyt ja pöydät oli täynnä putkiloita ja purnukoita täynnä pikkuruisia kärpäsiä. Pian tutkija nukutti yhen putkilollisen kärpäsiä ja kippasi ne mikroskoopille tutkittavaksi. Nukutettuja banaanikärpäsiä oli tarkoitus lajitella sukupuolen mukaan pientä sivellintä apuna käyttäen. Hetken päästä tutkija poistu huoneesta ja jäin yksin. Mä aloin miettii jo aika nopeesti, että onks tässä yhtään naaras puolisia banaanikärpäsiä, kun kaikki näytti uroksilta. Ja niinhän se oli, siellä oli vaan ja ainoastaan uroksia. Aikani kuluksi mä jaoin kärpäset silmien värin mukaan. Siellä oli puna-, oranssi- ja valkosilmäisiä. Silmien väri johtuu kuulemma kärpästen muunteluista. Muuntelemalla banaanikärpäsiä niiden silmien väri ja koko voi muuttua, myös siivet voivat muuttua lentokyvyttömiksi.


Geenipyssy

Myöhemmin aamupäivällä mä tutustuin ihan ekaa kertaa labratöihin yliopistolla. Mä tutkin yhen opiskelijan kanssa ssDNA:ta eli yks juosteista DNA:ta. Se oli musta sairaan mielenkiintoista ja ihan uusi asia mulle. Labratöissä pipetoitiin tosi paljon ja käytettiin mulle ihan uusia laitteita esim. sentrifugia. Labratöissä oltiin ihan sairaan tarkkoja, että kaikki välineet ovat steriileitä. Välineiden sterilointiin mä pääsin tutustumaan pikaisesti myös välinehuollon puolella.



Geenipyssyn käyttöä
Iltapäivällä lounaan jälkeen mulla oli geeniammuntaa yhen lehtorin kanssa. Geeniammunta kuulosti tosi jännältä ja hauskalta, kun kuulin siitä ekan kerran. Ja kyllähän se sitä olikin. Me ammuttiin sipuleita, sillä juuri sipuleilla on tosi isot solut. Joten niitä oli tosi helppo tutkia. Me ammuttiin siis sipuleihin vihreenä hohtavaa geeniä, joka oli peräisin meduusoista. Tän geenin avulla me pystyttiin seuraavana päivän tutkimaan tarkkaan solun rakennetta fluoresenssimikroskoopilla.


Tällainen oli siis mun eka päivä TETissä. Mä ehdin oppia ja nähdä ton päivän aikana tosi paljon, mutta opin vielä todella paljon lisää myös loppu TETin aikana. Illalla uni tuli todella hyvin, sillä olihan tää päivä ollut tosi rankka.


Teksti: Iida 9F
Kuvat: Pekka Heino

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kuukauden opettaja: Leena Marno


Tämän kuukauden opettaja Leena Marno on kotitaloudenopettaja sekä 7A:n luokanvalvoja. Hän saa positiivisella asenteellaan ja hyvällä mielellään huononkin päivän muuttumaan hyväksi. Kysyimme Leenalta ajatuksia koulustamme.


Kuinka kauan olet ollut Kilterissä?
Olen ollut tässä koulussa seitsemän vuotta.

Miten päädyit Kilteriin?
OIin ennen Kilteriä yli 20 vuotta Myllymäen koulussa, joka lakkautettiin. Koulutuksessa ollessani Kilterin koulun silloinen rehtori soitti ja kertoi, että Kilterin koulussa olisi paikka vapaana. Otin paikan innoissani vastaan.

Oletko opettanut muissa kouluissa ennen Kilteriä?
Olen opettanut Myllymäen, Peltolan ja Vantaanjoen kouluissa.

Millainen ilmapiiri Kilterissä mielestäsi on?
Kiva. Oppilailla on paljon vaikutusvaltaa, ja koulu on joustava. Ilokseni olen myös huomannut, että nuoret opettajat ovat keksineet hauskoja yhteistapahtumia.

Mikä on parasta työssäsi?
Ehdottomasti oppilaat. On mukavaa seurata oppilaiden onnistumisia ja kasvua.

Jos voisit, mitä muuttaisit Kilterissä?
Galleriakäytävä voisi olla hiljaisempi. Lisäksi kotitalouteen voisi lisätä määrärahoja, jotta voitaisiin ostaa esimerkiksi eksoottisia hedelmiä ja täyslihaa. Näin oppilaat hyötyisivät kotitaloudesta enemmän.

Oletko viihtynyt Kilterissä?
No, miltä näyttää? Totta kai olen!

Onko sinulla jokin ikimuistoinen hetki opettajana Kilterissä?
Kyllä, monia. Parasta on kuitenkin ne hetket, kun oppilaat innostuvat sekä ymmärtävät asioita. Lisäksi kivat kohtaamiset oppilaiden kanssa jäävät mieleen.

Mitä itse tykkäät leipoa?
Näin syksyisin leivon omenoista. Pidän myös suolaisten piirakoiden leipomisesta. Lisäksi täytekakkuja on kiva tehdä ja koristella.


Teksti: Julia, Anna 9C ja Noona 9F
Kuva: Julia 9C

lauantai 4. lokakuuta 2014

Resan till Bengtsår

Kuva: Jenni C.

Vi hade en resa till Bengtsår. Vi åkte med buss och båt. Maten var inte bra. Vi spelade fotboll och Risto var liksom Torres. Vi åt plättar och korv. Roni och Jami hade en tävling. Tävlingen var att vem ska vara längsta tiden på grillsplatsen. Jami vann när Roni gick upp klockan 7 på morgonen för att han ville väcka Risto. Sen kom vi hem med båten och bussen. (Aaro och Jami 8A)

Vi reste till Bengtsår med en buss som hade ett tak. Efter det åkte vi till Bengtsår med en halvtakad båt. När vi hade kommit fram gick vi till vårt tältområde. Där byggde vi våra tält som hade hål i taket. Efter det gick vi till matplatsen som också hade ett tak. När vi hade ätit gick vi till stranden och tog kanoter, som hade inga tak. Sen vi gick tillbaka till tältgården. Följande morgon tog vi bussen med tak och åk hem. (två elever från 8A)

När andra bussen kom till destinationen, väntade båtresan. Först kastade vi våra saker till Merikatti. Sen åkte Merikatti till andra sidan av stranden till Bengtsår. Vi rymdes inte till den första båten och vi måste vänta mycket. När båten kom till oss hoppade vi in i den ”snabba” båten och vi började närma Bengtsår ”jättesnabbt”. (Kim och Tommi 8A)

Program på ön

På den dag vi kom till Bengtsår hade vi tre timmar program efter maten. Vi fick välja om vi ville vara på stranden, på fotbollsplanen eller på en äventyrsbana. Största delen av vår klass gick till stranden, bl.a. jag. Några simmade, några spelade badminton eller kastade frisbee och några bara satt t.ex. på bryggan och chillade. Badmintonmatcherna som jag tittade på lyckades inte så bra, för att vinden blåste så hårt. Både jag och Henna trängde oss inne i min huvtröja och försökte komma med i spelet, men det lyckades inte. (Sonja 8A)

Jag och mina vänner Santeri, Niko och Anton valde att gå till stranden.
På stranden simmade jag en liten bit med Anton och Niko och Santeri spelade badminton med Tommi och Kim. När jag hade simmat tillräckligt diskuterade jag med mina vänner att vad vi ska göra sen. Vi valde att vi ska gå på äventyr med kanoter. Vi valde våra flytvästar och gick till kanotplatsen. Där fick vi våra kanoter och gick till vattnet. Vi började paddla till en ö. När vi var nästan där såg vi en båt som kommer för oss. När den var nära oss sade människor från båten att vi ska gå tillbaka till stranden. Vi var inte glada. (en elev från 8A)

Vi paddlade med kanoter. Det var jättespännande. Vi kastade någons Axe deodorant i någons tält, för att någon sprayade det i vårt tält. Det luktade dåligt. Andra dagen vaknade vi upp och städade tälten och gick till båten och därifrån med buss. Bussen var jättekul. (Santeri 8A)

Tystnaden började klockan 1.00, men det var inte alls tyst. Vi satt vid lägereld och stekte korv och plättar. I tälten pratade folket och några försökte sova. Det var jättefuktigt och ganska kallt. (en elev från 8A)

Kuva: Jenni C.

Resan hem

Följande dagen i Bengtsår, när vi åkte tillbaka till skolan låt Benjamin Jami inte sova i bussen. Alltid när Jami somnade ställde Benjamin sin mobil till Jamis öra och lade musiken så hög som man kunde. (Aleyna 8A)





Teksti: 8A
Kuvat: Jenni C.