Koulun oppilaskunta perusti hiljattain kouluun kahvilan, joka on toiminnassa keskiviikkona välituntisin. Sieltä voi ostaa juomia, kuten kahvia, kaakaota ja teetä. Oppilaiden mielipiteet kahvilasta vaihtelevat laidasta laitaan.
Haastattelimme välitunnilla eri luokka-asteiden oppilaita koulun kahvilasta.
Oletko ostanut jotain koulun kahvilasta? Mitä? Mitä mieltä olet koulun kahvilasta ja mitä muuttaisit?
- Kaakaota. Koulun kahvila on ihan kiva.
- En ole, liian kallista
- Kahvia. Oli hyvää. Olisi kiva, jos kahvilasta voisi ostaa ruokaa
- Teetä. Oli hyvää. Olisi hyvä, jos saisi lusikan mukaan, ja jos myyjät aina kysyisivät, haluaako esim. sokeria tai maitoa juomaan.
- Kahvia. Maistui tiskivedeltä. Paremmat kahvinkeittäjät. Kahvila voisi olla useammin auki.
Haastatteluissa huomasimme, ettei kovinkaan moni ole kiinnostunut ostamaan kahvilasta, ja myös hinta- laatu -suhteesta on valiteltu. Kahvila on ideana hyvä, mutta parannettavaa löytyy.
Teksti :Sara, Iida, Suvi.P, Suvi.R, Lola ja Ebba 9D
perjantai 21. marraskuuta 2014
torstai 6. marraskuuta 2014
Mikä Sinusta tulee isona?
Meiltä kysyttiin pienenä, mitä me haluamme olla isona. Osa meistä vastasi poliisi, osa vastasi palomies ja osa vastasi opettaja. Itse vastasin eläinlääkäri. Vuosi vuodelta kun vanhenemme, käsitys siitä, mitä me haluamme olla, tuntuu haihtuvan. Emme enää tiedä mitä me vastaisimme, kun meiltä kysytään mihin haemme ysin jälkeen. Se on vähän kuin vaatteiden valitseminen aamulla, yhtenä aamuna me tiedämme heti mitkä vaatteet tänään puemme päällemme ja heti toisena aamuna olemme ihan hukassa asian kanssa.
Minun mielipiteeni siitä, että lapsena tiesimme paremmin mikä meistä tulee, on se, että silloin mikään ei rajoittanut mielikuvitustamme. Näimme jokaisen mahdollisuuden, mikä meillä oli ja emme epäröineet yrittää korkealle. Minusta tuntuu, että monet meistä nuorista eivät enää näe niitä avonaisia ovia mitä meillä on. Aina ei tarvitse hakea siihen lähimpään lukioon, tai siihen ammattikouluun, missä on alhaisimmat keskiarvorajat. Miksi ei voisi yrittää tavoitella jotakin suurempaa? Miksi kaikki pitää tehdä sillä helpoimmalla tavalla? Nämä kaksi kysymystä pyöri päässäni, ennen kuin päätin lähteä Lappeenrantaan opiskelemaan.
Ennen TETtiä tiesin vain sen, että muutan Lappeenrantaan, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä minusta tulisi. Olin TETissä Kukinpolun päiväkodissa ja siellä minulle selkeni, että tälle alalle minä haluan. Haen Saimaan ammattiopisto Sampoon lähihoitajaksi, jonka jälkeen jatko kouluttaudun lastentarhaopettajaksi. Käyn tutustumassa koululla perjantaina 31.10 ja vietän siellä koko päivän ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Minua jännittää ihan hirveästi, koska en siis ole koskaan kyseisessä koulussa käynyt, enkä sieltä tunne ketään. Uskon silti, että se menee hyvin, koska minulla on niin monta ihmistä tukenani.
Kouluihin haetaan yhteishaulla. Yhteishaku on helmi-maaliskuun vaihteessa ja pitää hakea viiteen eri kouluun mihin haluaa. Lukiossa katsotaan kylmästi lukuaineiden keskiarvon perusteella kuka kouluun pääsee ja kuka ei. Ammattikoulussa sen sijaan katsotaan pisteiden perusteella kuka on sisällä. Pisteitä saat mahdollisista pääsykokeista, kaikkien aineiden keskiarvosta, siitä haetko suoraan peruskoulusta ja sukupuolesta jos hakeudut linjalle jossa alle 30 % on oman sukupuolesi edustajia. Pääsykokeet ovat yleensä keväällä pari viikkoa ennen kuin koulut loppuvat.
Jos oikeasti kunnolla miettii, meillä on ihan kamalan paljon mahdollisuuksia. Meidän ei tarvitse luovuttaa unelmiemme suhteen heti, kun matikannumero putoaa seiskaan, vaan sitä suuremmalla syyllä meidän pitää pötkiä eteenpäin ja uskoa itseemme. Ehkä joku aamu ymmärrämme, ettei ole niin kamalaa ja noloa pukea kahta päivää peräkkäin samoja vaatteita, jos me vain viihdymme niissä.
Teksti ja kuva: Mira 9C
maanantai 27. lokakuuta 2014
Ruotsin kielikylpyä 20v Vantaalla
Lauantaina
11.10.2014 juhlittiin Uomarinteen koululla kielikylvyn 20-vuotisjuhlapäivää.
Myös Kilterin kielikylpyoppilaat ja luokanvalvojat osallistuivat juhlaan. Klo
10 kaikki kilteriläiset kokoontuivat yhteen luokkaan harjoittelemaan iltapäivän
rap-esityksiään. Tämän jälkeen oppilaat saivat vapaasti kiertää eri toimintapisteitä,
joissa tarjolla oli mm. futista, korista, kylpyankkojen heittoa sekä
sumopainia. Ruoaksi oli hampurilaisia.
Ruokailun
jälkeen alkoi juhlatilaisuus, joka sisälsi niin puheita kuin esityksiäkin.
Jesse P ja Ville Pusa kävivät koululla esiintymässä. Kielikylpyoppilaat
esikoululaisista 9. luokkalaisiin esittivät omat räppinsä. Tässä kilteriläisten
räpit:
Jag vill ha en liten hund
Pappa säger
att vänta en stund
Men i stället
fick jag en mus
Som tyckte
inte leva i hus
Musen ville
äta lite kött
Och det måste
vara lite rött
En dag gick
jag till en strand
Musen var i
min egen hand
Språkbadet är
jättekul och kanon
Vi har varit
här sedan 2007
Vår klass är
fylld av roliga killar
som alla
Kilteris flickor gillar
Tjejerna
vackra och bråkar ofta
Men inne i
hjärtat verkligen softa
Vi är alla
liksom bröder och systrar
Och alltid varandra
hatar och älskar
Vi är
9A-klassen
Vi gillar att
äta glassen
Vi rappar här
och där
det gör vi
idag här
7A
ja 8A olivat tehneet räppinsä ke 8.10 Jesse P:n rap-työpajassa. Myös
Uomarinteen 5C ja 6C kävivät samana päivänä Kilterissä omassa työpajassaan.
Teksti ja kuvat:
Jenni C., muokkausapuna Taika 9A
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
TET gallup
Matematiikan itsenäisen opiskelun hyvät ja huonot puolet
Osa koulumme
matematiikan opettajista on ottanut käyttöön matematiikassa opetusmetodin,
jossa oppilas opiskelee itse teorian ja etenee omaa tahtiaan. Opettajan
tehtävänä on enemmänkin auttaa oppilaita. Tätä opetusmetodia käytetään myös
fysiikan opiskelussa. Kaikki koulumme opettajat ja oppilaat eivät kuitenkaan
ole omaksuneet vielä tätä uutta opetusmetodia.
Haastattelimme
koulumme muutamaa matematiikan opettajaa ja oppilasta. Kysyimme heidän
mielipidettään matematiikan itsenäisestä opiskelusta.
Kuvailisitko tätä opiskelumetodia
lyhyesti?
matematiikan opetaja Ville |
-Vastuu
siirtyy opettajalta oppilaalle. Se auttaa oppilasta haastamaan itseään. Se
sopii hyvin oppilaille, jotka ovat hyviä matikassa. (Ville Liukka, matematiikan
opettaja)
Miten tämä eroaa normaalista
matematiikan opiskelusta?
-Oppilailla
on siinä enemmän vastuuta. Opettaja ei opeta teoriaa, vaan oppilaiden täytyy
itse opiskella se. (Ville)
Miksi otit käyttöön tämän
opiskelumetodin?
-Tästä voi
kiittää tai syyttää kollegaani Minnaa. Tämä metodi kehittää enemmän oppilaita. (Ville)
Mitä mieltä olet matematiikan
itsenäisestä opiskelusta?
-Se on ihan
syvältä. Eli en tykkää, koska opettaja ei opeta asioita. (oppilas 1)
-Se on
mukavaa, koska tykkään matikasta. (oppilas 2)
-Se on
haastava opetussysteemi joillekin oppilaille, mutta paremmille oppilaille se
sopii hyvin. (Urpo ”Upi” Marjanen, matematiikan opettaja)
-Mielestäni se
on hyvä asia, koska oppilaat joutuvat ottamaan vastuuta ja se valmistaa heitä
ylempiin opintoihin. (Ville)
Mitä hyviä puolia siinä on?
-Ei, ei ole,
koska ei ole muuta kuin huonoja puolia. (oppilas 1)
-On
mukavampi mennä omaa tahtia, kuin joidenkin huonompien kanssa mennään niin
hidasta tahtia. (oppilas 2)
-Se sopii
hyville oppilaille, joiden ei tarvitse odottaa hitaampia oppilaita. Tämä
opetussysteemi tekee oppilaista itsenäisempiä. Jos on sairas niin voi jatkaa
siitä mihin viimeksi jäi. Esimerkiksi jos on viikon poissa, niin ei tarvitse
jatkaa siitä, mihin muut ovat edenneet. (Upi)
-Samat kuin
edelliseen. Jokainen saa edetä omaan tahtiinsa. (Ville)
Entä huonoja puolia?
-No siis
kaikki. Opettaja ei opeta kunnolla, mutta silti odottaa loistavaa tulosta
kokeesta. (oppilas 1)
-Ainoa huono
puoli on, että opettaja ei opeta kaikkia yhtä aikaa, eikä tule aina auttamaan,
jos tarvitsee apua. (oppilas 2)
-Se on hyvin
vaativaa monille oppilaille. Kokeiden järjestäminen on hankalaa, kun kaikki
oppilaat etenevät omaan tahtiin. (Upi)
-Jotkut tarvitsevat
enemmän opetusta, joten olisi hyvä, että olisi ainakin kaksi ryhmää, jotka
voisi jakaa vähän parempiin ja vähän huonompiin.(Ville)
Haastateltujen
mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että
tämä opetusmetodi sopii paremmin lahjakkaammille oppilaille, kuin
opettajajohtoinen opetus. Heikommille oppilaille tämä opetusmetodi voi
kuitenkin olla turhan vaativa.
Teksti: Eemi
9E, Luukas 9E ja Väinö 9E
Kuva: Väinö
9E
Miten selvitä tetistä?
Ei siihen sen kummempia tarvitse. Itse en ole "ollaan positiivisia" ajatuksen suurin fani, mutta totuus on se että tarvitset positiivista ajattelua ja yritystä. Loppujen lopuksi tetistä selviämiseen ei tarvita paljoa. Osoittamalla aiheeseen kiinnostusta ja tekemällä ahkerasti ja oma-aloitteisesti enemmäin kuin vaaditaan, taikka oletetaan saat heidän myönteisen huomion.
Jokaista varmasti jännittää tetti, ei oikein tiedä miten käyttäytyä ja mikä on sallittua. Minulle kerrottiin heti alussa että saan tehdä töitä oma-aloitteisesti. Niin tein ja niin kuuluukin tehdä, jos esimerkiksi näet että jollakin työntekijällä jäi jokin kesken tärkeämmän asian takia, ja osaat hoitaa asian loppuun, hoida se. Jos näet taukohuoneessa roskia tai tiskejä, voit hyvin siistiä ne. Vaikka tuntuisi siltä että kukaan ei huomaisi sitä että huolehdit monesta asiasta, älä huoli kyllä he sen huomaavat ja antavat palautteen tetin päätteessä.
Kukaan tetti paikkasi työntekijä ei suoraan sanotusti jaksa tutustua sinuun, sen takia koska olet siellä vain pari viikkoa. Joten saadaksesi kontaktin heihin, sinun on "tyrkytettävä" seuraasi. Itse menin rohkeasti kyselemään eri työntekijöiltä kaikkia maailman asioita, kauan he ovat työskennelleet siellä, mitä he opiskelivat alaa varten, ja pelkkiä arkisia asioita. Älkääkä pelätkö heittää läppää, antamalla letkeän vaikutelman poistat myös kiusaantunutta varausta ja herätät (toivottavasti) positiivista vaikutelmaa. Itse menin seuraksi ulos kahville kun työntekijät olivat tupakalla ja osallistuin letkeästi keskusteluihin. (En suosittele passiivista tupakointia.) Joka ei heitä haitannut pätkääkään vaan nosti heidän mielenkiintoa kohtaani. Pian sain positiivisen vaikutelman aikaa ja minulta kyseltiin itsestäni ja keskustelut muuttui enemmänkin vitsien lohkaisemiseksi JOKA väliin.
Jos et ole nopea oppimaan et todenäköisesti pääse uusien asioiden pariin, totta puhuen et pääse kuin hanttihommiin. Sillä heillä on omat työt ja he eivät kerkeä opettaa sinulle kaikkea, varsinkin jos uuden oppiminen on vaikeaa. Itse olen nopea oppimaan, varsinkin jos minulle näytetään käytännössä. Joten pääsin tekemään laidasta laitaan kaikkea kaupan alasta, paitsi kassaa johon ikä ei valitettavasti riitä. Tein tilauksia, olin paistopisteellä, tein tietokoneella taulukoita, tarkistin varastoa, hanttihommia (pullokoneen putsaus, roskien vienti, häkkien niputus ja hyllyjen siistiminen), tarkistin tuotteita, hyllyttäminen...
Tulemalla ajoissa et vain anna hyvää vaikutelmaa vaan kerrot olevasi täsmällinen. On myös kohteliasta tulla hiukan ajoissa jotta kerkeät vaihtaa työ vaatteet ja olla muutenkin valmis aloittamaan ajallaan. Itse pyrin tulla 10min ajoissa jotta kerkeän vaihtaa työ kamat niskaan ja juoda aamukahvit paikan päällä.
Asiakaspalvelu alan omaavassa tetpaikassa on myös erittäin hyvä jos osaa käyttäytyä. Eli perus ohje on 1. Hymyillä. 2. Puhua mukavalla ja rauhallisella äänensävyllä (juuri se ärsyttävä mitä lääkärit käyttää.) 3. Älä menetä malttia ja puhu asiallisesti. (En siis suosittele kiroamista.) Itse jouduin palvelemaan vähän enemmän ja vähemmän humaltuneita henkilöitä jotka saattoivat tulla kysymään samaa sokeria kolme kertaa päivässä. Siinä tilanteessa ei enää tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä, mutta hymy huulilla vain näyttämään sen sokerin sijaintia. Monilla asiakkailla on myös tapana rupatella, voit kohteliaasti vastailla samalla kun teet töitäsi, he kyllä (toivottavasti) tajuavat että olet töissä ja kiireinen ja lähtevät tilanteesta itse. Tai voit tehdä miten minä tein eli karkaat asiakkaiden vastaantultua takahuoneeseen. Vaikka asiakkaan sanavarasto olisi alkeellinen ja ei niinkään mukava et voi menettää malttiasi ja alentua samalle tasolle. Sillä sellainen joka kärähtää palveluammatissa ei pärjää kovin kauaa. Oli asiakas kuinka ärsyttävä tahansa et vain voi menettää malttiasi.
Periaatteessa selviät siis tetistä positiivisella asenteella, ahkeruudella ja nätillä hymyllä. Itse asiassa sillä pärjää hyvin kaikkialla ja kaikessa! ;)
Teksti ja kuva: Lotta 9E
TET Uomiksessa
Olimme TETissä Uomarinteen koulussa. Minä olin nelosluokalla ja Iida kolmosluokalla. Menimme sinne, koska halusimme nähdä vanhan koulumme arjen uudessa valossa.
Ekana päivänä meidät otettiin vastaan iloisesti, koska meistä oli kerrottu etukäteen luokkien oppilaille. Heti alkutunneilla saatiin niput testejä tarkistettaviksi, Iida äidinkielen luetunymmärtämisiä ja mä kertolaskukokeet. Suurin osa ekasta päivästä meni seuraamalla oppituntien kulkua sivusta, vaikka auttamaan päästiin aina silloin tällöin.
Olin kässän tunneilla erityisen paljon, koska oman luokan ope piti tekstiilityötä 6 tuntia viikossa. En siis mennyt muun luokan mukana musan tunneille tai liikkaan, vaan olin auttamassa lapsia farkkupussin ompelemisessa. Iida taas oli avustamassa vuoroin puutyössä sekä kässässä.
Eka viikko meni ohi hujauksessa ilman sen kummempia hankaluuksia, sillä tulimme lasten kanssa hyvin toimeen. Viikon aikana ei tapahtunut mitään erityisesti mainittavan arvoista, paitsi se, että Iida pääsi tuuraamaan vähäksi aikaa opettajaa enkun tunnilla sekä puutyössä.
Mä jouduin hyppiä välillä luokasta toiseen, pitihän mulle tekemistä keksiä silloin kun omat aamut alkoi kasilta ja muu luokka tuli ysiin tai kymppiin. Esim. torstaina mua odotti ranskan tunti ja perjantain kuvistöiden ripustamista seinille.
Sitten koitti se viimeinen päivä. Ei ollut helppo päättää oliko hyvä päästä takaisin Kiltsuun, vai olisiko siellä halunnut olla vielä hetken. Homma oli sen verran mukavaa, että sitä olisi voinut jatkaa.
Siinä koulussa oli mukavaa ja lapset olivat mahtavia. Luokissa pidettiin sopiva työrauha ja oli helpottavaa nähdä lasten leikkivän puolen tunnin välkillä kännykän ruudun tuijottamisen sijaan. Oli myös vaihteeksi uutta asettua apuopettajan asemaan, sillä pääsimme katsomaan oppituntien kulkua eri näkökulmasta.
Teksti: Suvi ja Iida 9D
Kuvat: Iida 9D
Kilterin koulun jalkapalloturnauksen aatelmia jatkopeleistä
30.9.2014 Kilterin koulu osallistui koulujen väliseen
jalkapalloturnaukseen, joka pelattiin MUP-stadionilla. Kilterin lisäksi siellä
oli myös mukana Peltolan koulu ja Martinlaakson koulu. Siellä sattui
kaikenlaista mukavaa ja välillä myös ikäviä asioita, mitkä toisinaan kuuluvat
jalkapallo kentälle ja toisinaan taas eivät.
Kilterin koulun edustusjoukkue (Kuva: Mikko A.) |
Jatkopelit alkoivat ikävästi, kun yksi Kilterin pelaajista
sai pahan iskun rintaan ja loukkaantui, mutta hänelle ei tullut mitään vakavia
vammoja. Yhden nimeltämainitsemattoman Kilterin pelaajan mielestä peli oli
todella raskas, sillä hän oli käynyt juuri Hesburgerissa syömässä
mahtiannoksen. Ensimmäisessä ottelusta joukkueen taitavimpiin pelaajiin
lukeutuva pelaaja teki yhden turnauksen hienoimmista maaleista vetämällä hurjan
tykin 40 metristä suoraan yläkulmaan. Kilteri ei kuitenkaan päässyt jatkoon
vaikka kannustus oli päätä huimaavaa. Pelit olivat todella tiukkoja mutta
niistä jäi huono maku suuhun, sillä hävisimme kovan taistelun jälkeen.
Turnaus ei mennyt kovin hyvin tänä vuonna, mutta arvostamme
kuitenkin sitä miten opettajat Mikko ja Aleksi järjestivät ja antoivat
mahdollisuuden pelata.
Tehnyt: TEAM BENDTNER (Aleksi,Topias,Lauri)
Taideteoksen lanseeraus
Haastattelimme Kilterin entisiä oppilaita heidän tekemästään maalauksesta ravintola Ruukkuun.
Teksti ja video: Marika ja Laura 9C
Teksti ja video: Marika ja Laura 9C
Mietteitä TET-jaksosta
Ysien TET-jakso on nyt ohi, ja
päätimme haastatella opettajia ja opoa siitä, millaista koulussa oli ilman
meitä, ja mitä mieltä he ovat TET:istä sellaisen itse jo kokeneena. Näin he
vastasivat:
Opettaja: Olli
Taskilahti
Olli ja Julle muistelevat omia TET-kokemuksiaan |
Mitä koulussa on tapahtunut TET-jakson aikana? On tapahtunut
paljon. Nuorten elämä on tullut minulle tutummaksi kertaheitolla.
Kaipasitko 9. luokkalaisia? Etäisyys auttaa
olemaan kiinnostunut. Kaipasin ysiluokkalaisten elämäänsuuntautuneisuutta.
Miltä tuntuu taas päästä opettamaan ysejä? Odotan paljon.
Mitä mieltä olet työelämään tutustumisesta? arvostan paljon sitä että
saa käytännön kokemusta ja että yritetään selvitä työn arjessa. Toivon että
nuoret saa jotain työnohjauksen kaltaista.
Missä olet itse ollut TET:issä ja millaista se
oli? Mä olin
japanilaisessa ravintolassa. Se oli eksoottista ja nöyryyttävää.
Opettaja: Julian Cartwright
Millaista
koulussa oli ilman 9. luokkalaisia? Rauhallisempaa.
Kaipasin enemmän juttuseuraa.
Kaipasitko 9.
luokkalaisia? kyllä. Työn
kannalta ei niin, mutta heidän kanssaan on kiva keskustella ja väitellä
asioista.
Miltä tuntuu taas
päästä opettamaan ysejä? Aina se on
mukavaa päästä opettamaan koulun kingejä.
Mitä mieltä olet
työelämään tutustumisesta? On tärkeää saada työkokemusta ja että nuoret
näkisivät millaista työssä on. käytännön kokemus on tärkeää.
Missä olet itse
ollut TET:issä ja millaista se oli? Olin
huoltoasemalla töissä. Se oli rankkaa mutta hauskaa.
Mikä on mielestäsi tärkeintä TET:issä? Ois
tärkeetä, että se ois onnistunut kokemus työelämästä, ja että se auttaisi
mahdollisesti kesätyön haussa, mutta etenkin tukisi ammattivalintaa hyvänä tai "huonona" kokemuksena.
Vierailitko monessa TET-paikassa? Vierailin
n. 20 paikassa
Aiheuttaako TET opoille paljon työtä, vai
vapaa-aikaa kun 9 luokat ovat muualla?
Sekä että, riippuu kuinka hyvin nuorilla
menee. Jos kaikki menee hyvin niin voi keskittyä enemmän muihin luokkiin.
Missä olet itse ollut TET:issä, ja vaikuttiko
se ammatinvalintaasi? TET oli kasilla ja ysillä. Eka TET oli
viikko alakoululla, ja se vahvisti sitä että hain aluksi opiskelemaan luokanopettajaksi. Toka TET
vanhainkodissa poiki kesätyönä viiden vuoden päästä.
Minkälaisia muistoja ja kokemuksia sinulla on
omasta TET:istäsi? Tosi positiivisia. Tykkäsin tosi paljon.
Halusimme myös selvittää mitä mieltä
nuoremmat oppilaat ovat TET:istä, kun se on heillä vasta edessä, joten
haastattelimme 7A:n tyttöjä Pinjaa, Milliä ja Ronjaa:
Millaista koulussa oli ilman ysejä?
Pinja: Rauhallisempaa
Milli:
Paljon hiljasempaa ja tyhjää
Ronja:
hauskaa koska pääsi nopeesti syömään
Mitä mieltä olet TET:istä?
Pinja:
se on hyvä että saa oppia millaista on
työelämässä
Milli:
kivaa että pääsee tutustumaan työelämään
Ronja:
on se nyt ainaki kivempaa ku koulu
Mihin haluaisit itse päästä TET:iin?
Pinja:
varmaan johonkin vaatekauppaan
Milli:
johonkin toimistoon
Ronja:
Paris Hiltonin koiranhoitajaksi
Teksti:
Iines ja Jenni 9A
Kuvat: Iines
9A
Kiltsun FIFA 15-turnaus
FIFA-turnauskaavio |
FIFA on EA Sportsin kehittämä
ja julkaisema jalkapallovideopelisarja.
Kilterin koulussa on
vuotuinen perinne järjestää uusimman FIFAn pohjalta pelattava turnaus. Koulun
pojat ja miksei tytötkin kokoontuvat pieneen komeroon pelaamaan suurta
turnausta. Turnaukseen ilmoittautui tänä vuonna lähes 80 poikaa ja tyttöä. Turnauksen
järjestäjällä Asikaisen Mikolla on erittäin rankka duuni valmistella
otteluohjelmat. Myös kevät puolella Kilterin playstation 3:lla pelataan NHL
turnaus jonka Asikainen järjestää. Kummastakin turnauksesta voi voittaa jotain,
useimmiten ne ovat olleet leffalippuja tai joku peli. Haastattelimme enkun opettajaa
Mikko Asikaista.
FIFA 15 |
Kysymyksiä
Mikolle:
Peliluola |
Millä
perusteella kouluumme on hankittu PlayStation?
Pelitaito
projektin pohjalta, joka toimii sponsorina myös koulun playstationille.
Hankinnan tarkoituksena oli tuoda pelaaminen opetukseen mukaan. Sponsorina
toimii Pelitaito, Myyrmäen pelikauppa ja OhMyGame.
Energiajuomat kielletty |
Millä
rahalla tämä on ostettu?
Playstation
ostettiin koulumme rahoilla ja pelit on saatu sponsoreilta.
Kuinka
paljon Pleikkaan on käytetty rahaa?
Siihen
käytetään vuodessa noin. 500€
Mistä tuli
idea järjestää FIFA-turnaukset?
Piti saada
joku peli jossa on kaksi pelaajaa ja kohtuullisen nopeat ottelut..
Sohva |
Päivä TETissä Helsingin Yliopiston Biotieteiden laitoksella
Ekana TET päiväni Helsingin Yliopiston Biotieteiden laitoksella
alkoi perinnöllisyystieteiden osastolla. Jo tän kyseisen päivän aikana tein ja
opin paljon uutta. Mä opin esimerkiksi erottamaan banaanikärpäsistä koiraat ja
naaraat, laboratoriotöitä, väline huollon tärkeyden ja joitakin sen käytänteistä,
geeniammunnasta sekä paljon itse yliopistosta. Mä olin ihan innoissani
kuullessani pääseväni heti ensimmäisenä päivänä perinnöllisyystieteiden
osastolle, sillä just geenimuuntelu ja siihen liittyvät mahdollisuudet sekä
vaarat kiinnostavat mua aivan erityisesti.
Mun eka päivä alkoi siis perinnöllisyystieteiden osastolla. Siellä
mua opasti tosi mukava tutkija, jonka kanssa me tutustuttiin ihan ekaks
banaanikärpäsiin. Banaanikärpäsiä tutkittiin ihan erillisessä huoneessa. Siellä
huoneessa hais aika oudolta ja hyllyt ja pöydät oli täynnä putkiloita ja
purnukoita täynnä pikkuruisia kärpäsiä. Pian tutkija nukutti yhen putkilollisen
kärpäsiä ja kippasi ne mikroskoopille tutkittavaksi. Nukutettuja
banaanikärpäsiä oli tarkoitus lajitella sukupuolen mukaan pientä sivellintä apuna
käyttäen. Hetken päästä tutkija poistu huoneesta ja jäin yksin. Mä aloin
miettii jo aika nopeesti, että onks tässä yhtään naaras puolisia banaanikärpäsiä,
kun kaikki näytti uroksilta. Ja niinhän se oli, siellä oli vaan ja ainoastaan
uroksia. Aikani kuluksi mä jaoin kärpäset silmien värin mukaan. Siellä oli
puna-, oranssi- ja valkosilmäisiä. Silmien väri johtuu kuulemma kärpästen muunteluista.
Muuntelemalla banaanikärpäsiä niiden silmien väri ja koko voi muuttua, myös
siivet voivat muuttua lentokyvyttömiksi.
Geenipyssy |
Myöhemmin aamupäivällä mä tutustuin ihan ekaa kertaa labratöihin
yliopistolla. Mä tutkin yhen opiskelijan kanssa ssDNA:ta eli yks juosteista
DNA:ta. Se oli musta sairaan mielenkiintoista ja ihan uusi asia mulle.
Labratöissä pipetoitiin tosi paljon ja käytettiin mulle ihan uusia laitteita esim.
sentrifugia. Labratöissä oltiin ihan sairaan tarkkoja, että kaikki välineet
ovat steriileitä. Välineiden sterilointiin mä pääsin tutustumaan pikaisesti
myös välinehuollon puolella.
Geenipyssyn käyttöä |
Iltapäivällä lounaan jälkeen mulla oli geeniammuntaa yhen lehtorin
kanssa. Geeniammunta kuulosti tosi jännältä ja hauskalta, kun kuulin siitä ekan
kerran. Ja kyllähän se sitä olikin. Me ammuttiin sipuleita, sillä juuri
sipuleilla on tosi isot solut. Joten niitä oli tosi helppo tutkia. Me ammuttiin
siis sipuleihin vihreenä hohtavaa geeniä, joka oli peräisin meduusoista. Tän
geenin avulla me pystyttiin seuraavana päivän tutkimaan tarkkaan solun
rakennetta fluoresenssimikroskoopilla.
Tällainen oli siis mun eka päivä TETissä. Mä ehdin oppia ja nähdä
ton päivän aikana tosi paljon, mutta opin vielä todella paljon lisää myös loppu
TETin aikana. Illalla uni tuli todella hyvin, sillä olihan tää päivä ollut tosi
rankka.
Teksti: Iida 9F
Kuvat: Pekka Heino
tiistai 14. lokakuuta 2014
Kuukauden opettaja: Leena Marno
Tämän kuukauden opettaja Leena Marno on kotitaloudenopettaja sekä 7A:n luokanvalvoja. Hän saa positiivisella asenteellaan ja hyvällä mielellään huononkin päivän muuttumaan hyväksi. Kysyimme Leenalta ajatuksia koulustamme.
Kuinka kauan olet ollut Kilterissä?
Olen ollut tässä koulussa seitsemän vuotta.
Miten päädyit Kilteriin?
OIin ennen Kilteriä yli 20 vuotta Myllymäen koulussa, joka lakkautettiin. Koulutuksessa ollessani Kilterin koulun silloinen rehtori soitti ja kertoi, että Kilterin koulussa olisi paikka vapaana. Otin paikan innoissani vastaan.
Oletko opettanut muissa kouluissa ennen Kilteriä?
Olen opettanut Myllymäen, Peltolan ja Vantaanjoen kouluissa.
Millainen ilmapiiri Kilterissä mielestäsi on?
Kiva. Oppilailla on paljon vaikutusvaltaa, ja koulu on joustava. Ilokseni olen myös huomannut, että nuoret opettajat ovat keksineet hauskoja yhteistapahtumia.
Mikä on parasta työssäsi?
Ehdottomasti oppilaat. On mukavaa seurata oppilaiden onnistumisia ja kasvua.
Jos voisit, mitä muuttaisit Kilterissä?
Galleriakäytävä voisi olla hiljaisempi. Lisäksi kotitalouteen voisi lisätä määrärahoja, jotta voitaisiin ostaa esimerkiksi eksoottisia hedelmiä ja täyslihaa. Näin oppilaat hyötyisivät kotitaloudesta enemmän.
Oletko viihtynyt Kilterissä?
No, miltä näyttää? Totta kai olen! ☺
Onko sinulla jokin ikimuistoinen hetki opettajana Kilterissä?
Kyllä, monia. Parasta on kuitenkin ne hetket, kun oppilaat innostuvat sekä ymmärtävät asioita. Lisäksi kivat kohtaamiset oppilaiden kanssa jäävät mieleen.
Mitä itse tykkäät leipoa?
Näin syksyisin leivon omenoista. Pidän myös suolaisten piirakoiden leipomisesta. Lisäksi täytekakkuja on kiva tehdä ja koristella. ☺
Teksti: Julia, Anna 9C ja Noona 9F
Kuva: Julia 9C
lauantai 4. lokakuuta 2014
Resan till Bengtsår
Kuva: Jenni C. |
Vi hade en resa till Bengtsår. Vi åkte med buss och båt. Maten var inte bra. Vi spelade fotboll och Risto var liksom Torres. Vi åt plättar och korv. Roni och Jami hade en tävling. Tävlingen var att vem ska vara längsta tiden på grillsplatsen. Jami vann när Roni gick upp klockan 7 på morgonen för att han ville väcka Risto. Sen kom vi hem med båten och bussen. (Aaro och Jami 8A)
Vi reste till Bengtsår med en buss som hade ett tak. Efter det åkte vi till Bengtsår med en halvtakad båt. När vi hade kommit fram gick vi till vårt tältområde. Där byggde vi våra tält som hade hål i taket. Efter det gick vi till matplatsen som också hade ett tak. När vi hade ätit gick vi till stranden och tog kanoter, som hade inga tak. Sen vi gick tillbaka till tältgården. Följande morgon tog vi bussen med tak och åk hem. (två elever från 8A)
När andra bussen kom till destinationen, väntade båtresan. Först kastade vi våra saker till Merikatti. Sen åkte Merikatti till andra sidan av stranden till Bengtsår. Vi rymdes inte till den första båten och vi måste vänta mycket. När båten kom till oss hoppade vi in i den ”snabba” båten och vi började närma Bengtsår ”jättesnabbt”. (Kim och Tommi 8A)
Program på ön
På den dag vi kom till Bengtsår hade vi tre timmar program efter maten. Vi fick välja om vi ville vara på stranden, på fotbollsplanen eller på en äventyrsbana. Största delen av vår klass gick till stranden, bl.a. jag. Några simmade, några spelade badminton eller kastade frisbee och några bara satt t.ex. på bryggan och chillade. Badmintonmatcherna som jag tittade på lyckades inte så bra, för att vinden blåste så hårt. Både jag och Henna trängde oss inne i min huvtröja och försökte komma med i spelet, men det lyckades inte. (Sonja 8A)
Jag och mina vänner Santeri, Niko och Anton valde att gå till stranden.
På stranden simmade jag en liten bit med Anton och Niko och Santeri spelade badminton med Tommi och Kim. När jag hade simmat tillräckligt diskuterade jag med mina vänner att vad vi ska göra sen. Vi valde att vi ska gå på äventyr med kanoter. Vi valde våra flytvästar och gick till kanotplatsen. Där fick vi våra kanoter och gick till vattnet. Vi började paddla till en ö. När vi var nästan där såg vi en båt som kommer för oss. När den var nära oss sade människor från båten att vi ska gå tillbaka till stranden. Vi var inte glada. (en elev från 8A)
Vi paddlade med kanoter. Det var jättespännande. Vi kastade någons Axe deodorant i någons tält, för att någon sprayade det i vårt tält. Det luktade dåligt. Andra dagen vaknade vi upp och städade tälten och gick till båten och därifrån med buss. Bussen var jättekul. (Santeri 8A)
Tystnaden började klockan 1.00, men det var inte alls tyst. Vi satt vid lägereld och stekte korv och plättar. I tälten pratade folket och några försökte sova. Det var jättefuktigt och ganska kallt. (en elev från 8A)
Kuva: Jenni C. |
Resan hem
Följande dagen i Bengtsår, när vi åkte tillbaka till skolan låt Benjamin Jami inte sova i bussen. Alltid när Jami somnade ställde Benjamin sin mobil till Jamis öra och lade musiken så hög som man kunde. (Aleyna 8A)
Teksti: 8A
Kuvat: Jenni C.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)