Kuukauden
opettaja – sarjan aloittaa äidinkielen opettaja ja 7D-luokan luokanvalvoja
Maija Leppänen. Maijan opetus on innostavaa ja avointa ja se tapahtuukin joskus
esim. draaman keinoin. Mitä Maija itse ajattelee työstään ja Kilterin koulusta
yleensä?
-
Kuinka kauan olet ollut opettajana?
-
Olen
valmistunut vuonna 1986.
- Miten päädyit Kilterin kouluun?
-
Aluksi
olin Martinlaakson koulussa äitiyslomasijaisena vuoden. Sijaisuuden jälkeen
olin edelleen niin innoissani, joten sanoin rehtorille: ”Tää on niin kivaa, ajattelin
että jäisin tänne”. Rehtori sanoi, että tämähän on vain vuoden sijaisuus, mutta
suositteli minua vastavalmistuneeseen Kilterin kouluun ja tänne päädyin.
-
Miksi olet juuri äidinkielen
opettaja?
-
Äidinkieli
on kieli, jota parhaiten osaan ja se on ns. tunnekieli. Ajattelen, että vaikka
kuinka hyvin osaa vieraita kieliä, se ei ole sama kuin oma äidinkieli. Toki
vieraiden kieltenkin osaaminen on tärkeää, mutta äidinkieli nimenomaan on se
tunnekieli. Seison myös juttuni takana ja olen aina pitänyt äidinkielestä ja
kirjallisuudesta.
-
Mitä hyviä puolia on opettajantyössä?
Entä huonoja?
-
Hyviä
puolia on ihan hirveästi. Se, että saa olla ihmisten ja tässä tapauksessa
nuorten kanssa, saa kokemaan työn merkitykselliseksi. Huonoista puolista voisi
mainita sen, että työ on niin aikataulutettu. Toivon, että saisin olla pidempiä
aikoja samojen oppilaiden kanssa.
-
Kerro jostain ikimuistoisesta
hetkestäsi opettajana.
-
Päällimmäisenä
nousee mieleen se, kun törmäsin liitutauluun. Toinen hetki oli se, kun istuin
pöydällä, otin rennon asennon ja pöytä hajosi alleni. Mutta jos miettii
muunlaisia juttuja, niin on mielestäni palkitsevaa, että on oikeanlainen
vuorovaikutus oppilaiden kanssa. Jos vaikkapa hymyilen ja joku hymyilee
takaisin, tai toisinpäin. Myös lämmin halaus, kun oppilaat lähtevät, se, että
näen oppilaiden kehityksen ja että he ovat oppineet.
-
Miten vietät vapaa-aikaasi?
-
Käytän
vapaa-aikaa myös opetuksen suunnitteluun, tietyllä tavallahan tämä on
harrastus. Totta kai lukeminen ja liikunta (erityisesti uinti ja juoksu) ovat
tärkeitä. Olen myös jalkapallokentän reunalla kannustamassa omaa poikaani.
Teksti:
Niilo Helminen 9C
Kuva: Lotta 9H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti