Koulun kahvila

Koulun oppilaskunta perusti hiljattain kouluun kahvilan, joka on toiminnassa keskiviikkona välituntisin. Sieltä voi ostaa juomia, kuten kahvia, kaakaota ja teetä. Oppilaiden mielipiteet kahvilasta vaihtelevat laidasta laitaan.

Haastattelimme välitunnilla eri luokka-asteiden oppilaita koulun kahvilasta.

Oletko ostanut jotain koulun kahvilasta? Mitä? Mitä mieltä olet koulun kahvilasta ja mitä muuttaisit?

- Kaakaota. Koulun kahvila on ihan kiva.

- En ole, liian kallista

- Kahvia. Oli hyvää. Olisi kiva, jos kahvilasta voisi ostaa ruokaa

- Teetä. Oli hyvää. Olisi hyvä, jos saisi lusikan mukaan, ja jos myyjät aina kysyisivät, haluaako esim. sokeria tai maitoa juomaan.

- Kahvia. Maistui tiskivedeltä. Paremmat kahvinkeittäjät. Kahvila voisi olla useammin auki.


Haastatteluissa huomasimme, ettei kovinkaan moni ole kiinnostunut ostamaan kahvilasta, ja myös hinta- laatu -suhteesta on valiteltu. Kahvila on ideana hyvä, mutta parannettavaa löytyy.

Teksti :Sara, Iida, Suvi.P, Suvi.R, Lola ja Ebba 9D

Mikä Sinusta tulee isona?

Meiltä kysyttiin pienenä, mitä me haluamme olla isona. Osa meistä vastasi poliisi, osa vastasi palomies ja osa vastasi opettaja. Itse vastasin eläinlääkäri. Vuosi vuodelta kun vanhenemme, käsitys siitä, mitä me haluamme olla, tuntuu haihtuvan. Emme enää tiedä mitä me vastaisimme, kun meiltä kysytään mihin haemme ysin jälkeen. Se on vähän kuin vaatteiden valitseminen aamulla, yhtenä aamuna me tiedämme heti mitkä vaatteet tänään puemme päällemme ja heti toisena aamuna olemme ihan hukassa asian kanssa.

Minun mielipiteeni siitä, että lapsena tiesimme paremmin mikä meistä tulee, on se, että silloin mikään ei rajoittanut mielikuvitustamme. Näimme jokaisen mahdollisuuden, mikä meillä oli ja emme epäröineet yrittää korkealle. Minusta tuntuu, että monet meistä nuorista eivät enää näe niitä avonaisia ovia mitä meillä on. Aina ei tarvitse hakea siihen lähimpään lukioon, tai siihen ammattikouluun, missä on alhaisimmat keskiarvorajat. Miksi ei voisi yrittää tavoitella jotakin suurempaa? Miksi kaikki pitää tehdä sillä helpoimmalla tavalla? Nämä kaksi kysymystä pyöri päässäni, ennen kuin päätin lähteä Lappeenrantaan opiskelemaan.

Ennen TETtiä tiesin vain sen, että muutan Lappeenrantaan, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä minusta tulisi. Olin TETissä Kukinpolun päiväkodissa ja siellä minulle selkeni, että tälle alalle minä haluan. Haen Saimaan ammattiopisto Sampoon lähihoitajaksi, jonka jälkeen jatko kouluttaudun lastentarhaopettajaksi. Käyn tutustumassa koululla perjantaina 31.10 ja vietän siellä koko päivän ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Minua jännittää ihan hirveästi, koska en siis ole koskaan kyseisessä koulussa käynyt, enkä sieltä tunne ketään. Uskon silti, että se menee hyvin, koska minulla on niin monta ihmistä tukenani.

Kouluihin haetaan yhteishaulla. Yhteishaku on helmi-maaliskuun vaihteessa ja pitää hakea viiteen eri kouluun mihin haluaa. Lukiossa katsotaan kylmästi lukuaineiden keskiarvon perusteella kuka kouluun pääsee ja kuka ei. Ammattikoulussa sen sijaan katsotaan pisteiden perusteella kuka on sisällä. Pisteitä saat mahdollisista pääsykokeista, kaikkien aineiden keskiarvosta, siitä haetko suoraan peruskoulusta ja sukupuolesta jos hakeudut linjalle jossa alle 30 % on oman sukupuolesi edustajia. Pääsykokeet ovat yleensä keväällä pari viikkoa ennen kuin koulut loppuvat.

Jos oikeasti kunnolla miettii, meillä on ihan kamalan paljon mahdollisuuksia. Meidän ei tarvitse luovuttaa unelmiemme suhteen heti, kun matikannumero putoaa seiskaan, vaan sitä suuremmalla syyllä meidän pitää pötkiä eteenpäin ja uskoa itseemme. Ehkä joku aamu ymmärrämme, ettei ole niin kamalaa ja noloa pukea kahta päivää peräkkäin samoja vaatteita, jos me vain viihdymme niissä.

Teksti ja kuva: Mira 9C

Ruotsin kielikylpyä 20v Vantaalla

Lauantaina 11.10.2014 juhlittiin Uomarinteen koululla kielikylvyn 20-vuotisjuhlapäivää. Myös Kilterin kielikylpyoppilaat ja luokanvalvojat osallistuivat juhlaan. Klo 10 kaikki kilteriläiset kokoontuivat yhteen luokkaan harjoittelemaan iltapäivän rap-esityksiään. Tämän jälkeen oppilaat saivat vapaasti kiertää eri toimintapisteitä, joissa tarjolla oli mm. futista, korista, kylpyankkojen heittoa sekä sumopainia. Ruoaksi oli hampurilaisia.

Ruokailun jälkeen alkoi juhlatilaisuus, joka sisälsi niin puheita kuin esityksiäkin. Jesse P ja Ville Pusa kävivät koululla esiintymässä. Kielikylpyoppilaat esikoululaisista 9. luokkalaisiin esittivät omat räppinsä. Tässä kilteriläisten räpit:

Jag vill ha en liten hund

Pappa säger att vänta en stund

Men i stället fick jag en mus

Som tyckte inte leva i hus

Musen ville äta lite kött

Och det måste vara lite rött

En dag gick jag till en strand

Musen var i min egen hand

7A (teksti: Emilia, Laura, Sanna, Miia)

Språkbadet är jättekul och kanon

Vi har varit här sedan 2007

Vår klass är fylld av roliga killar

som alla Kilteris flickor gillar

Tjejerna vackra och bråkar ofta

Men inne i hjärtat verkligen softa

Vi är alla liksom bröder och systrar

Och alltid varandra hatar och älskar

8A (teksti: Sonja, Bettina, Henna, Essi)

Vi är 9A-klassen

Vi gillar att äta glassen

Vi rappar här och där

det gör vi idag här

9A (teksti: koko luokka)

7A ja 8A olivat tehneet räppinsä ke 8.10 Jesse P:n rap-työpajassa. Myös Uomarinteen 5C ja 6C kävivät samana päivänä Kilterissä omassa työpajassaan.

Teksti ja kuvat: Jenni C., muokkausapuna Taika 9A

TET gallup

Kaavio1

Kaavio 2

Kaavio3: Kaaviot 1-3 kyselyyn vastasi 16 oppilasta

Oppilaiden mietteitä TET jaksosta:

Millaista TET:issä oli?

Mikä oli parasta TET:issä?

Tekijät: Iines ja Jenni 9A

Matematiikan itsenäisen opiskelun hyvät ja huonot puolet

Osa koulumme matematiikan opettajista on ottanut käyttöön matematiikassa opetusmetodin, jossa oppilas opiskelee itse teorian ja etenee omaa tahtiaan. Opettajan tehtävänä on enemmänkin auttaa oppilaita. Tätä opetusmetodia käytetään myös fysiikan opiskelussa. Kaikki koulumme opettajat ja oppilaat eivät kuitenkaan ole omaksuneet vielä tätä uutta opetusmetodia.

Haastattelimme koulumme muutamaa matematiikan opettajaa ja oppilasta. Kysyimme heidän mielipidettään matematiikan itsenäisestä opiskelusta.

Kuvailisitko tätä opiskelumetodia lyhyesti?

matematiikan opetaja Ville

-Vastuu siirtyy opettajalta oppilaalle. Se auttaa oppilasta haastamaan itseään. Se sopii hyvin oppilaille, jotka ovat hyviä matikassa. (Ville Liukka, matematiikan opettaja)

Miten tämä eroaa normaalista matematiikan opiskelusta?

-Oppilailla on siinä enemmän vastuuta. Opettaja ei opeta teoriaa, vaan oppilaiden täytyy itse opiskella se. (Ville)

Miksi otit käyttöön tämän opiskelumetodin?

-Tästä voi kiittää tai syyttää kollegaani Minnaa. Tämä metodi kehittää enemmän oppilaita. (Ville)

Mitä mieltä olet matematiikan itsenäisestä opiskelusta?

-Se on ihan syvältä. Eli en tykkää, koska opettaja ei opeta asioita. (oppilas 1)

-Se on mukavaa, koska tykkään matikasta. (oppilas 2)

-Se on haastava opetussysteemi joillekin oppilaille, mutta paremmille oppilaille se sopii hyvin. (Urpo ”Upi” Marjanen, matematiikan opettaja)

-Mielestäni se on hyvä asia, koska oppilaat joutuvat ottamaan vastuuta ja se valmistaa heitä ylempiin opintoihin. (Ville)

Mitä hyviä puolia siinä on?

-Ei, ei ole, koska ei ole muuta kuin huonoja puolia. (oppilas 1)

-On mukavampi mennä omaa tahtia, kuin joidenkin huonompien kanssa mennään niin hidasta tahtia. (oppilas 2)

-Se sopii hyville oppilaille, joiden ei tarvitse odottaa hitaampia oppilaita. Tämä opetussysteemi tekee oppilaista itsenäisempiä. Jos on sairas niin voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäi. Esimerkiksi jos on viikon poissa, niin ei tarvitse jatkaa siitä, mihin muut ovat edenneet. (Upi)

-Samat kuin edelliseen. Jokainen saa edetä omaan tahtiinsa. (Ville)

Entä huonoja puolia?

-No siis kaikki. Opettaja ei opeta kunnolla, mutta silti odottaa loistavaa tulosta kokeesta. (oppilas 1)

-Ainoa huono puoli on, että opettaja ei opeta kaikkia yhtä aikaa, eikä tule aina auttamaan, jos tarvitsee apua. (oppilas 2)

-Se on hyvin vaativaa monille oppilaille. Kokeiden järjestäminen on hankalaa, kun kaikki oppilaat etenevät omaan tahtiin. (Upi)

-Jotkut tarvitsevat enemmän opetusta, joten olisi hyvä, että olisi ainakin kaksi ryhmää, jotka voisi jakaa vähän parempiin ja vähän huonompiin.(Ville)

Haastateltujen mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että tämä opetusmetodi sopii paremmin lahjakkaammille oppilaille, kuin opettajajohtoinen opetus. Heikommille oppilaille tämä opetusmetodi voi kuitenkin olla turhan vaativa.

Teksti: Eemi 9E, Luukas 9E ja Väinö 9E

Kuva: Väinö 9E

Miten selvitä tetistä?

Ei siihen sen kummempia tarvitse. Itse en ole "ollaan positiivisia" ajatuksen suurin fani, mutta totuus on se että tarvitset positiivista ajattelua ja yritystä. Loppujen lopuksi tetistä selviämiseen ei tarvita paljoa. Osoittamalla aiheeseen kiinnostusta ja tekemällä ahkerasti ja oma-aloitteisesti enemmäin kuin vaaditaan, taikka oletetaan saat heidän myönteisen huomion.

Jokaista varmasti jännittää tetti, ei oikein tiedä miten käyttäytyä ja mikä on sallittua. Minulle kerrottiin heti alussa että saan tehdä töitä oma-aloitteisesti. Niin tein ja niin kuuluukin tehdä, jos esimerkiksi näet että jollakin työntekijällä jäi jokin kesken tärkeämmän asian takia, ja osaat hoitaa asian loppuun, hoida se. Jos näet taukohuoneessa roskia tai tiskejä, voit hyvin siistiä ne. Vaikka tuntuisi siltä että kukaan ei huomaisi sitä että huolehdit monesta asiasta, älä huoli kyllä he sen huomaavat ja antavat palautteen tetin päätteessä.  

Kukaan tetti paikkasi työntekijä ei suoraan sanotusti jaksa tutustua sinuun, sen takia koska olet siellä vain pari viikkoa. Joten saadaksesi kontaktin heihin, sinun on "tyrkytettävä" seuraasi. Itse menin rohkeasti kyselemään eri työntekijöiltä kaikkia maailman asioita, kauan he ovat työskennelleet siellä, mitä he opiskelivat alaa varten, ja pelkkiä arkisia asioita. Älkääkä pelätkö heittää läppää, antamalla letkeän vaikutelman poistat myös kiusaantunutta varausta ja herätät (toivottavasti) positiivista vaikutelmaa. Itse menin seuraksi ulos kahville kun työntekijät olivat tupakalla ja osallistuin letkeästi keskusteluihin. (En suosittele passiivista tupakointia.) Joka ei heitä haitannut pätkääkään vaan nosti heidän mielenkiintoa kohtaani. Pian sain positiivisen vaikutelman aikaa ja minulta kyseltiin itsestäni ja keskustelut muuttui enemmänkin vitsien lohkaisemiseksi JOKA väliin. 

Jos et ole nopea oppimaan et todenäköisesti pääse uusien asioiden pariin, totta puhuen et pääse kuin hanttihommiin. Sillä heillä on omat työt ja he eivät kerkeä opettaa sinulle kaikkea, varsinkin jos uuden oppiminen on vaikeaa. Itse olen nopea oppimaan, varsinkin jos minulle näytetään käytännössä. Joten pääsin tekemään laidasta laitaan kaikkea kaupan alasta, paitsi kassaa johon ikä ei valitettavasti riitä. Tein tilauksia, olin paistopisteellä, tein tietokoneella taulukoita, tarkistin varastoa, hanttihommia (pullokoneen putsaus, roskien vienti, häkkien niputus ja hyllyjen siistiminen), tarkistin tuotteita, hyllyttäminen... 

Tulemalla ajoissa et vain anna hyvää vaikutelmaa vaan kerrot olevasi täsmällinen. On myös kohteliasta tulla hiukan ajoissa jotta kerkeät vaihtaa työ vaatteet ja olla muutenkin valmis aloittamaan ajallaan. Itse pyrin tulla 10min ajoissa jotta kerkeän vaihtaa työ kamat niskaan ja juoda aamukahvit paikan päällä. 

Asiakaspalvelu alan omaavassa tetpaikassa on myös erittäin hyvä jos osaa käyttäytyä. Eli perus ohje on 1. Hymyillä. 2. Puhua mukavalla ja rauhallisella äänensävyllä (juuri se ärsyttävä mitä lääkärit käyttää.) 3. Älä menetä malttia ja puhu asiallisesti. (En siis suosittele kiroamista.) Itse jouduin palvelemaan vähän enemmän ja vähemmän humaltuneita henkilöitä jotka saattoivat tulla kysymään samaa sokeria kolme kertaa päivässä. Siinä tilanteessa ei enää tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä, mutta hymy huulilla vain näyttämään sen sokerin sijaintia. Monilla asiakkailla on myös tapana rupatella, voit kohteliaasti vastailla samalla kun teet töitäsi, he kyllä (toivottavasti) tajuavat että olet töissä ja kiireinen ja lähtevät tilanteesta itse. Tai voit tehdä miten minä tein eli karkaat asiakkaiden vastaantultua takahuoneeseen. Vaikka asiakkaan sanavarasto olisi alkeellinen ja ei niinkään mukava et voi menettää malttiasi ja alentua samalle tasolle. Sillä sellainen joka kärähtää palveluammatissa ei pärjää kovin kauaa. Oli asiakas kuinka ärsyttävä tahansa et vain voi menettää malttiasi. 

Periaatteessa selviät siis tetistä positiivisella asenteella, ahkeruudella ja nätillä hymyllä. Itse asiassa sillä pärjää hyvin kaikkialla ja kaikessa! ;)

Teksti ja kuva: Lotta 9E

TET Uomiksessa

Olimme TETissä Uomarinteen koulussa. Minä olin nelosluokalla ja Iida kolmosluokalla. Menimme sinne, koska halusimme nähdä vanhan koulumme arjen uudessa valossa.

Ekana päivänä meidät otettiin vastaan iloisesti, koska meistä oli kerrottu etukäteen luokkien oppilaille. Heti alkutunneilla saatiin niput testejä tarkistettaviksi, Iida äidinkielen luetunymmärtämisiä ja mä kertolaskukokeet. Suurin osa ekasta päivästä meni seuraamalla oppituntien kulkua sivusta, vaikka auttamaan päästiin aina silloin tällöin.

Olin kässän tunneilla erityisen paljon, koska oman luokan ope piti tekstiilityötä 6 tuntia viikossa. En siis mennyt muun luokan mukana musan tunneille tai liikkaan, vaan olin auttamassa lapsia farkkupussin ompelemisessa. Iida taas oli avustamassa vuoroin puutyössä sekä kässässä.

Eka viikko meni ohi hujauksessa ilman sen kummempia hankaluuksia, sillä tulimme lasten kanssa hyvin toimeen. Viikon aikana ei tapahtunut mitään erityisesti mainittavan arvoista, paitsi se, että Iida pääsi tuuraamaan vähäksi aikaa opettajaa enkun tunnilla sekä puutyössä.

Mä jouduin hyppiä välillä luokasta toiseen, pitihän mulle tekemistä keksiä silloin kun omat aamut alkoi kasilta ja muu luokka tuli ysiin tai kymppiin. Esim. torstaina mua odotti ranskan tunti ja perjantain kuvistöiden ripustamista seinille.

Sitten koitti se viimeinen päivä. Ei ollut helppo päättää oliko hyvä päästä takaisin Kiltsuun, vai olisiko siellä halunnut olla vielä hetken. Homma oli sen verran mukavaa, että sitä olisi voinut jatkaa.

Siinä koulussa oli mukavaa ja lapset olivat mahtavia. Luokissa pidettiin sopiva työrauha ja oli helpottavaa nähdä lasten leikkivän puolen tunnin välkillä kännykän ruudun tuijottamisen sijaan. Oli myös vaihteeksi uutta asettua apuopettajan asemaan, sillä pääsimme katsomaan oppituntien kulkua eri näkökulmasta.

Teksti: Suvi ja Iida 9D

Kuvat: Iida 9D