Olimme TETissä Uomarinteen koulussa. Minä olin nelosluokalla ja Iida kolmosluokalla. Menimme sinne, koska halusimme nähdä vanhan koulumme arjen uudessa valossa.
Ekana päivänä meidät otettiin vastaan iloisesti, koska meistä oli kerrottu etukäteen luokkien oppilaille. Heti alkutunneilla saatiin niput testejä tarkistettaviksi, Iida äidinkielen luetunymmärtämisiä ja mä kertolaskukokeet. Suurin osa ekasta päivästä meni seuraamalla oppituntien kulkua sivusta, vaikka auttamaan päästiin aina silloin tällöin.
Olin kässän tunneilla erityisen paljon, koska oman luokan ope piti tekstiilityötä 6 tuntia viikossa. En siis mennyt muun luokan mukana musan tunneille tai liikkaan, vaan olin auttamassa lapsia farkkupussin ompelemisessa. Iida taas oli avustamassa vuoroin puutyössä sekä kässässä.
Eka viikko meni ohi hujauksessa ilman sen kummempia hankaluuksia, sillä tulimme lasten kanssa hyvin toimeen. Viikon aikana ei tapahtunut mitään erityisesti mainittavan arvoista, paitsi se, että Iida pääsi tuuraamaan vähäksi aikaa opettajaa enkun tunnilla sekä puutyössä.
Mä jouduin hyppiä välillä luokasta toiseen, pitihän mulle tekemistä keksiä silloin kun omat aamut alkoi kasilta ja muu luokka tuli ysiin tai kymppiin. Esim. torstaina mua odotti ranskan tunti ja perjantain kuvistöiden ripustamista seinille.
Sitten koitti se viimeinen päivä. Ei ollut helppo päättää oliko hyvä päästä takaisin Kiltsuun, vai olisiko siellä halunnut olla vielä hetken. Homma oli sen verran mukavaa, että sitä olisi voinut jatkaa.
Siinä koulussa oli mukavaa ja lapset olivat mahtavia. Luokissa pidettiin sopiva työrauha ja oli helpottavaa nähdä lasten leikkivän puolen tunnin välkillä kännykän ruudun tuijottamisen sijaan. Oli myös vaihteeksi uutta asettua apuopettajan asemaan, sillä pääsimme katsomaan oppituntien kulkua eri näkökulmasta.
Teksti: Suvi ja Iida 9D
Kuvat: Iida 9D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti